MISSÄ KESÄ ON...

Aamulla kun avaan verhot lähetän pienen pyynnön ,että aurinko paistaisi. Aika usein se onkin näkynyt taivaalla, mutta nyt kun sitä oikein tarvitsisin on se verhoutunut harmaan  pilviverhon taakse kuin ollakseen kuurupiilossa. Vaikka kuinka sitä etsii, piilo on luotettava ja hyvä. Ei vaan löydy. Vaikka on ollutkin kovin tuulista ja viileää ,hiekkakakkujen leipojat ovat viihtyneet "kakkuhiekan" kanssa.

Paljain varpasin ei kuitenkaan ihan tarkene kuitenkaan olla, kengät täytyy silti otaa pois.

 Kuistikin on niin lohduttoman näköinen suljettuina varjoineen.

 

Taivas on harmaa ja puiden oksat huojuvat hiljaa tuulessa.

Mutta pienen toivon tulevasta lämmöstä antaa pelto ,joka hiukan vihertää.

                 Tällaisena päivänä on ihana laittaa tuli hellaan                              

                                                  
Laitaa villasuikat jalkaan ja nauttia hyvästä kirjaseurasta.

                                                                

HELLUNTAI

 

 

Jos ei ole heilaa heiluntaina, niin ei ole koko kesänä.

Näin väittää tunnettu uskomus.Helluntain seurattomuus ei ole ihan lopullinen tuomio, sillä moniin muihinkin pyhiin on ennenvanhaan yhdistetty vastaavanlaisia enteitä, esimerkiksi helatorstaihin. Se ehkä lieventää ennettä? Vai kurjistaako tilanteen ennestään.

No oli miten oli , heilaa tai ei, tämä helluntai tuntuu alkavan lämpöisissä merkeissä. Eilen illalla oli ukonilma joka taisi jatkua jonkinverran yölläkin. Illalla näimme tämän pilven joka taisi enteillä jo kyseistä ilmaa.

 

Pilvestä  tuli mieleen miten äitini usein sanoi nähtyään yksinäisen pilven lipuvan taivaalla, että se on  PILVILINNA. Lapsena ajatus taivaalla olevasta linnasta tuntui tosi jännittävältä, sadunomaiselta  prinsessoineen ja prinssineen.

Maisema tässä pihapiirissä alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Kesä pukee innolla puut vihreäksi ja ruoho vihertää ja kasvaakin niin ,että kohta ruohonleikkuri pitää kaivaa esille. 

Joka päivä  uusia kukkia ilmestyy pihapiiriin. Tämä aika keväästä ja tästä alkavasta kesästä on se kaikkein parhain. Kumpa päivitäin muistaisin  pysähtyä tämän kaiken kauneuden viereen. Antaisin kiireen unohtua ja nauttisin  vaan näkemästäni. Jotta sydäntalvella voisin kaiken tämän muistaa ja jaksaa sen avulla pitkän talven yli.

Valkovuokkoja

 

Aamulla löysin valkovuokkoja pihasta. Ovat aika ihania kukkia. Tuovat niin lapsuuden äitienpäivän mieleen. Silloisen kotimme lähellä oli pieni "rämeikkö" ,pajuja sun muita puita ristiin rastiin. Sieltä haimme edellisenä iltana, tai aamulla ihanan kimpun vuokkoja.Kukkien antaminen oli se tärkein asia ja kortti tietenkin joka oli väkerretty kaikkien taitojen mukaan.

 

Ihana oli minunkin äitienpäivä. Onnea ja rakkautta koko päivä tulvillaan. Samaistuin niin edesmenneeseen omaan äitiini saadessani ihanan esiliinan. Äitini kulki usein töitä tehdessään samankaltainen essu edessään ,joten perinne todennäköisesti jatkuu.

 

Hiekkalaatikko sai muuten ensimmäiset leikkijänsä. Kakut onnistuivat hyvin. Rakentaja sai olla tyytyväinen.

Äiti

 

Sydämeni täytti kesä,

suuret hiekkarannat

villit kukkaniityt.

Onko luvatonta ja lapsellista olla näin kevyt ja onnellinen, kysymyksiä vailla?

Kuin kömpelö koppakuoriainen

joka juo juhannusruusun mettä

koko ruumiillaan,

hartaasti kuin lapsi

äidin rintaa.

Ei aina tarvitse kysellä,

joskus saa vain kiittää.

              (Aino Kemppainen)

Äitienpäivänä kaikille meille äideille rakkautta ja onnea!

    

Tästä kesä alkaa!

 

Peltotie on vielä hetken tämän näköinen.

                                                Pihalla vihreys lisääntyy

 

 Suuria ihmetyksen aiheita, joihin ei koskaan väsy. Joka vuosi kaikki tuntuu aina uudelta ja niin ihmeelliseltä.

Ja käki kukkui!

 

Vihdoinkin kuulin sen ,käen kukunnan. Silloin vasta oikein tunsin että kesä tekee tuloaan. Käki, linnusta ei niin mukavin luonteenpiirteiltään, mutta äänestään niin kesän kuuloinen. Helatorstaina uurastimme vähän pihalla. Haravointia ja tuumailua. Ehkä enemmän tuumailua kuin työtä. Ilma oli lämmin ja muutama sadekuuro ravitsi luontoa saaden sitä pikkuisen vihreämmäksi, hetki hetkeltä. 

 

Pupurouva KUKKAHATTU ja pienet pupuvauvat ovat ilmestyneett pihallemme. Rouva  kuljettaa viimekesän porkkanoita kellarista. 

 Ihanaa! Vihreää näkyvissä!

                                                                         

                                                  Meille tuli hiekkalaatikko

                                     

                                   Vihdoinkin saimme itseemme niin paljon puhtia ,että aloimme rakentamaan hiekkalaatikkoa joka oli odottanut autotallissa jo kaksi vuotta.Oho! Ihmetys on varmasti suuri kun pienet piiperoisemme, ja miksei vähän  isommatkin "piiperoiset " huomaavat  tuon kauan kaivatun laatikon ilmestyneen mummolan pihaan. Tap,tap, älä tule paha kakku ,tule hyvä kakku!          

Tästä kaikki alkaa!

No, niin ..miten tämä nyt sitten tehdään

Kehikko valmistuu sittenkin.

Paikkakin löytyi yhteisymmärryksessä.

Maalari maalaa ........

Kansikin kuuluu laatikon päälle.

Hiekka on parasta kakkuhiekkaa.

                         Lopussa kiitos seisoo. Rakentaja voi olla ylpeä itsestään.Nyt vain kauppaan lapio ja ämpäri ostoksille.                                                                                          Ehkä muutama neppis-autokin löytää tiensä meille.