Ilmoitamme vaan ,että taidamme siirtyä lähtöselvitykseen ja siitä lähtöportin läheisyyteen.
Ajattelimme ,että matkamme määränpää on Pohjois-Afrikka tai vaihtoehtoisesti Lähi- Itä. Jos emme jaksa lentää niin pitkälle jäämme Kaakkois-tai Lounais Eurooppaan.Katsotaan sitten, kun ilmoille pääsemme, miten lennot sujuvat.
Koittakaa selviytyä pitkästä talvesta,pimeästä ja pakkasesta. Me nautimme sen aikaa leudoista tuulista ja aurinkoisista ilmoista.
Palaamme taas kesän kynnyksellä kuin
tukkijätkät suomalaisessa elokuvassa laulaen:
Me tulemme taas sinä tyttöni hoi, laulu virroilla soi ja
se soi ja se soi
Me tulemme taas laulu riemua soi ,
me tulemme ,tulemme taas.
Sen sanottuaan Herra Kurkinen hyppäsi pari hyppyä ilmaan, levitti siipensä kuin vilkuttaakseen . Rouva nyökkäsi miehensä rinnalla huomaamattomasti ehkä vähän ujosti. Tuon tapahtuman jälkeen pariskunta asteli metsän siimekseen arvokkaasti, hiljakseen, todennäköisesti hakemaan matkatavaransa.
Tänä aamuna keitin kahvit, tein aamupalan itsekseni,yksikseni.
Tänä aamuna katselin päivän heräämisen uuteen päivään itsekseni,yksikseni.
Tänä aamuna olin ihan itsekseni,yksikseni.
Tänä aamuna arki alkoi. Pitkä loma loppui(vaikka minullahan tämä on loputon loma, minä onnellinen)rakkaani aloitti arkiset työt.Nyt on taas opeteltava viettämään päiviä itsekseni,yksikseni.Ei auttanut vaikka kuinka yritti pyristellä vastaan, loma vain tuli tiensä päähän.Herätyskello soi jälleen armottomasti tänä aamuna kello puoli neljä.
Kaksi kuukautta sujahti ohitse kuin yksi päivä .Vasta kuin tajusi loman alkavan ja olevan, alkoi arki painaa jo harteita. Viimeinen viikkooli jo hiljaista irtaantumista lomasta. Vaikka kuinka yritti olla ajattelematta, mieli oli välillä kovin haikea.
Nyt on siis yritettävä löytää tästä arjesta se arjen ilo. Kyllähän se sieltä löytyy tiedän sen.Vievain hetken aikaa, tämä paluu , kuin pitkältä matkalta, tähän itsekseni, yksikseni olemiseen.
Ystävämme Kurkisen pariskunta ,Herra ja Rouva kurki jatkavat näköjään vielä lomaansa.Joka aamuinen tervehdyskäyti pellon reunalle (ehkä käyvät aamulenkillä,niin reippaan näköisiä ovat) jatkuu edelleen. Tänä aamuna Herra kurki(luulen niin ) levitteli siipiään kuin venytellen liikuntasuorituksen jälkeen. Venyttelyn suoritettua Herra teki muutaman tasahyppyn ja päästi nokastaan pari karjaisua. Rouva kurki vastaili miehelleen vienolla äänellä kuin sanoen: Hmmmm, ihmisystävämme ovat näköjään palanneet arkeen ,loma näyttää loppuneen heiltä, voi raukat, kesääkin kun on vielä jäljellä. Onneksi meillä on vielä lomaa vähän aikaa , ennenkuin lentomme kotiin alkaa.
On ihanaa kun aamulla herää ja ei ole kiire mihinkään. Aamukahvin voi juoda ihan rauhassa, keinussa hiljaa keinutellen, miettien tulevan päivän touhailuja.
On ihanaa kun päivällä voi heittäytyä päiväunille (jos nukuttaa) ja kuunnella samalla lintujen viserrystä. Katsella kun pilvet liikkuvat verkalleen ,hiljaa lipuen.
On ihanaa kun iltasaunan jälkeen istuu kuistilla ja kuunteelee hiljaisuutta ja on onnellinen siitä, että on juuri tässä ja nyt.
On ihanaa kun hämärän jo tultua kömpii peiton alle, tietäen että tämä sama kiireettömyys jatkuu vielä monta päivää eteenpäin .
Vielä muutama päivä sitten ilma oli kesäisen kuuma ja kaikki tuskastelivat: Huhhu, ompa kuuma !
Mutta eipä enään kukaan noita sanoja sano.
Niin se ilma muuttuu kuin ihmisen mieli.
Viime viikonlopulla saimme olla jälleen kerran todistamassa yhden lapsemme rantautumista avioliiton satamaan. (mikä vanha ja kulunut sanonta) Miten kaunis morsian oli (on) ja sulhanen komea.(edelleenkin)
Hääjuhla oli mukava ja ylettömän hauska. Kukaan ei ollut turhan tärkeä ja ilmapiiri oli vapautunut.Kaikki oli, etten sanoisi,täydellistä.
Tämäkin mummo tanssi kuin nuori nainen melkein aamuyöhön saakka, jalat ja lonkat kipeiksi.
Voi katoava nuoruus !
Voi katoava aika!
Ensi viikolla meidän perheessä alkaa kesäloma,eikä mikä tahansa loma, vaan rakkaani viettää kokonaista kaksi kuukautta minun hauskassa ja ihanassa seurassa.
Olemme odottaneet tätä tulevaa kesää viime kesästä lähtien, jolloin päätimme asian,(jos työnantaja on suosiollinen ja antaa pitää ylipitkän loman) että nyt jos koskaan yritämme mahdollistaa tämän suunnitelman, kahden kuukauden kesälomasta,
ja nyt se on tässä!
Ilman mitään sen ihmeellisempiä suunitelmia ja erityisempiä (työpurkki valmiina, tuskin mahtuu kansi kiinni) työsarkoja, alamme viettämään Suomen suvea.
Aikalailla vapaa mieli ja olotila, minullakin.
Toivotaan että kesäämme kuuluu paljon läheisyyttä ja mukavaa yhdessäoloa.
Osaisimme päivien lomassa useasti sanoa toisillemme sen, miten tärkeä ja ainutlaatuinen toinen on.
Viime viikonlopun rakkauden ainutlaatuisiin hetkiin ja muistoihin , tämän päivän ja tulevan kesän hetkiin sopii Juha Tapion iki-ihana laulu: Minä sinua rakasta.
Sävel tässä on vähän kuin nuortenseurakunnan veisuissa , mutta sanat on sitäkin kauniimmat.
Kun katson sinua niin aina ihmettelen miten täydellinen ihminen voi syntyä niin pienestä alusta ,kahdesta pienestä solusta.
Asia on joka kerta niin ihmeellinen ja käsittämätön .
Sinä pikkuinen synnyit monen ihmetyksen ja odotuksen jälkeen.
Kuinka monta kertaa siskosi sanoivatkaan, kuin uutena asiana : Tiedätkö mummo ,että meille tulee vauva! Onnen ,ilon ja kikatuksen määrä oli joka kerta aivan valtavaa, aivan kuin vasta kuultuna, useasti sanottiin :Ihanko totta ,mahtavaa! Vastauksena joka kerta oli :Niiiiin, talvella se tulee!
Sinä päivänä kun isäsi ilmoitti isoille -siskoillesi sinun syntyneen , sitä ei voi muistella hymyilemättä.Kaikki se odotuksen jännitys pyrkautui iloon ja riemuun ,kymmeniin kysymyksiin .
Nukkumaankin piti mennä pikku-siskon kuvan kanssa.
Oli hellyyttävää katsoa kuinka monta kosketusta ja suukkosta tuo kuva sai sen illan aikana.
Sinä katsot maailmaa vielä niin ihmettelevin silmin .
Välillä katseesi on kovin tuiman oloinen ja hetkessä se on taas muuttunut aurinkoakin aurinkoisemmaksi.
Sinulle riittää vielä äidin ja isän turvallinen syli ja siskojen leikkien seuraaminen. Olet onnellinen kun saat mahan täydeltä maitoa ja tutut äänet ja ihmiset ympärillesi.
Suuri maailma odottaa sinua vasta tuolla kaukana.
Usein ajattelinkin minkälainen piipertäjä sinusta tulee vähän ajan kuluttua ja sitten myöhemmin kuin olet jo nuori nainen.
Oletko määrätietoinen ja avulias kuin toinen siskoistasi vai herkkä ,mietteliäs, kuin isoin siskosi .
Minkälainen sinun tiesi tulee olemaan tässä maailmassa.
Olen onnellinen ,että olet saanut hyvät lähtökohdat elämääsi.Kannustavan ja rakastavan kodin.Monia läheisiä ja ystäviä jotka kuuluvat kiinteästi sinun päiviisi. Sinun on turvallista kasvaa tässä perheessä ja näiden ihmisten keskellä.
Oma Saima-mummoni kirjoitti vuonna 1966 minulle muistokirjaan
seuraavan värssyn
Elosi olkoon kuin puronen
joka hiljaa virtailee
ja niinkuin kedon kukkanen jota moni ihailee.
Olkoon se minunkin toive sinun elämällesi.
Elo kuin purolla joka rauhallisesti ja määrätietoisesti uomassaan kulkee.
Välillä se kuitenkin voi mutkitella ja virrata kovempaa, palaten takaisin kiireettömään lipumiseen.
Kuin kukka joka kasvaa ylöspäin ,loistaen kauniina ,iloa antavana. Joskus tuulet sitä vähän tuivertaa,
mutta juuret pitävät sen pystyssä ja ruokkivat sitä ,auttaen sitä kasvamaan täydelliseksi, juuri omanlaiseksi kukaksi.
