joulukalenteri 15. luukku!

H-niinkuin

HILJAISUUS!

 Viime viikonlopun vietimme lapsenlapsiamme hoidellen.

 Lasten vanhemmat olivat juhlimassa niitä kolmekymppisiä joista edella jutustelin.

 Olipa helinää  ja vilskettä (kuin tonttulassa) koko viikonloppu tulvillaan.

 Viisi pientä vipeltäjää täytti naurullaan ja laulullaan koko talon (tulipa menneet ajat mieleen) 

Kun koti vihdoin illalla hiljeni ,oli ihana istahtaa ja huokaista,

 katsella rauhassa ulkona näkyvää maisemaa.

 Lumi oli peittänyt kaikki puut raskaaseen lumivaippaan ja 

luonto oli uskomattoman kauniin näköinen.

 Miten tuo lumi onkin  niin rauhoittavan oloista.

 Tulee sama tunne kuin kesällä,

 kun istuu veden äärellä ja katsoo sitä maisemaa.

Ajalla ei ole silloin merkitystä ,
on vain se hetki jossa juuri silloin on .

Ihan niinkuin nytkin siinä keittiön ikkunan ääressä.

 Onnellinen ,

että on juuri tässä ja

 juuri sillä hetkellä . 

Joulukalenteri 14. luukku!

O-niinkuin

ONNEA!

Onnea aikuiselle naiselle, tytärelleni, joka tänään täyttää 30-vuotta!

Onnea sinulle Sirpa, jonka tytäreksi tuo ihanainen syntyi 30 vuotta sitten. 

Onnea meille molemmille!

 Meistä on näiden kolmenkymmenen vuoden aikana kasvanut tasavertaiset naiset

 jotka omalla elämällään,

omalla elämän  kokemukselaan,

omalla elämän asenteellaan

 ovat antaneet toisilleen paljon.

  Ainakin omasta puolestani toivon niin. 

Aina ei tiemme ole käynyt yhdensuuntaisesti,  erimielisyyksiäkin on ollut. 

 Niinkuin äidillä ja tyttärellä kuuluukin välillä olla.

Ilot, surut, onnenhetket, yhdessä koetut ja jaetut hetket ovat kasvattaneet meitä

juuri sellaiseksi kuin nyt olemme.

Olen onnellinen kun minut

on valittu sinun

 äidiksi!

Joulukalenteri 13. luukku!

A-niinkuin

AAMU ja 

AAMULAULU!

Herätessäni uuteen aamuun mietiskelen usein tulevan  päivän tapahtumia,
tai vaihtoehtoisesti muistelen jo menneitä.
 Aamut ovat näiden asioiden puimiseen mitä parhainta aikaa.
 Ajatukset ovat vielä suht`koht selkeitä ja
 mieli on vielä vapaa kaikille virtauksille


 Jos satuu öisin heräämään (tapahtuu muuten melko usein, syynä mummotauti) niin jotkut ajatukset tuntuvat aivan järjettömän vaikeilta ja hankalilta selvittää.
 Tuntuu kuin tuhat tonnia olisi harteilla ja peiton päällä.
 Elämä noina yön tunteina on todella hirveitä.

Mutta mikä ihme tapahtuukaan aamulla!
 Kaikki vaikeat ajatukset ovat kuin pois pyyhitty.
 Asiat joihin yöllä ei ollut vastausta, ovat aamulla  "selvää päsinlihaa" (omituinen sanonta muuten)
Aamut ovat siis kaikessa suhteessa parhaita. 

Toissa aamuna puhelini piippasi viestiä.
 Lapsenlapsemme Moona toivotteli meille uutta aamua,
 uuden päivän aloitusta ihanalla laulullaan .


Jos aamuisin vähänkään tuntuu vaikealta ,
tämä jos mikä poistaa kaikki harmit ja huolet.

Mahtava aloittaa aamu näin :

.

Joulukalenteri 12.luuku!

K-niinkuin 

KIRKKO!

Tänään oli jälleen joulunalusajan koho kohta.

 Ensimmäinen  niistä ,toinen osa tästä tapahtuu ensi viikollla. 

Kirkko oli puettu juhla-asuun,

oli kuusi ja kynttilöitä.

Kirkkokansalla oli juhlavaatteet yllä.

 Oli päiväkodin joulukikirkon aika.

Pappi puhui joulun sanomasta, onko se hukkunut nykyaikana

 kaiken kiireen ja hyörinän myötä.

Olemmeko hukanneet taidon pysähtyä.

Mihin aikamme on kadonnut. 

 Onko joulun rauha jäänyt lahjojen, kaiken turhanpäiväisen alle. 

Olemmeko unohtaneet ,että joulu on hiljaisuutta, lepoa,

 yhdessäoloa, rakautta. 

Joka joulu nämä samat asiat ovat ajatuksissamme
ja joka joulu ne kuitenkin  unohtuvat .

 Kuitenkin.

Uudenlainen ajatus joulusta
 on aina mahdollista.
Vai mitä olet mieltä?

Joulukalenteri11.luuku!

H-niinkuin

HYVÄMIELI!

 

Eilinen luuku sisälsi vähän surumielisiä muistoja.

Vaikka hyvä se on välillä ollakkin vähän surumielinen, koska se jotenkin puhdistaa mieltä.

Jottei joka päivä alkaisi kaihoisissa merkeissä , 
yritin heti aamusta saada näkymään ihanan pikkulaulajan ,
lapsenlapsemme, Moonan, meille lähettämän aamulaulun.
Yritin ja yritin !
 Mutta puutteellisten taitojeni vuoksi en saanut tuota esitystä näkyviin.

 Harmi.
 Laulu olisi tuonut hyvänmielen teidän jokaisen päivään .(yritän myöhemmin jonkun tylsän ,harmaan, aamun piristyksesksi)



Joten ettei päivä ihan surulliseksi menisi
 Moonan laulun sijaan voit kuunnella hauskaa Arttu Viskarin:

 Sirpa

Hyvillä mielin huomiseen päivään!

 

Joulukalenteri 10. uukku!

Ä-niikuin 

ÄITI!

Tänään on rakkaan äitimme, Kerttu Siskon, syntymäpäivä.

Äiti olisi tänään täyttänyt 90 vuotta.

ONNEA äidille

 sinne.

Minne?

Taivaaseen tai minä uskon ihan tähän minun vierelleni, tähän aamukahvipöytään ,

katselemaan kun kirjoittelen tätä tarinaa.

Ajatukset palaa äidin viimeisiin päiviin tai oikeastaan viimeiseen hetkeen sairaalassa.

 Miten vaikea hänen oli erota tästä elämästä. 

Miten pelottavalta varmaan tuntui astua tuntemattomaan. 

Vaikka isämme, Olavi, tuntui olevan äitiä jo vastassa ,niin kovasti äiti isän nimeä toisti.

 Äiti yritti  siinä viime hetkessä monta kertaa isälle sanoa ,ettei ihan vielä.

 Mutta ... isän luo äiti lähti.

Tule Tule Pyhä Henki

tähän hetkeen 

joka on pyhä ja pelottava

äiti on edessäni valkoisella vuoteella

hengitys kulkee vaikeasti

jokainen krahahdus vihloo minua

 elämän viimeisinäkin tunteina

  vaaditaan paljon työtä

  pelkkä hapensaanti vie kaikki voimat

silmät raottuvat

katse

lähes alitajunnan rajoilla

oman lapsen itku havahduttaa äidin huomion

Menen ihan lähelle

kuiskaan jos et äiti jaksa enään elää

kuole,kuole,ihan rauhassa

siskoni, veljeni ja minä

kyllä me jo nyt pärjäämme

käsi kädessä

äidin kädessä viimeistä kertaa

me olimme hiljaa 

sanoitta puhuimme toisillemme pitkiä lauseita

niillä me täytämme aukot

jotka välillemme olivat vuosien kuluessa kasvaneet.

Äiti hyvää matkaa sinulle

 nämä sanat ovat yllättäen korvissani 

ja tunnen olevani pieni lettipäätyttö

vilkuttamassa parvekkeelta äidille

joka menee jo.

                                                   (Askola/Porio  Matkaan Naiset)

Olen oppinut oikeasti kuulemaan viestin.

"Tulen aina olemaan kanssasi"

Ikuisesti, täältä , tapahtuipa mitä tahansa. 

Olen turvanasi.

Joulukalenteri 9.luukku!

J-niinkuin

JOULUVERHOT!

Pienen pieni jouluihminen puskee ulos minustakin.(todella pieni)

 Kaikesta tuosta jouluhössötys- hulina- hysteria- kiire- mielettömyydestä 

 olen vuosien saatossa päässyt melko hyvin irti.

 Kun lapset olivat pieniä tilanne oli tietenkin toinen. Koti koristeltiin joulukuntoon, joulukalenteri pussukat täyttyivät vuosittain ja joulukoristeita aseteltiin huoneisiin ja pihalle.

No,se oli silloin .

Pipareita ja torttuja on tullut toki leivottua nytkin monta kertaa. Jouluinen piparikakku on kuulunut kahvipöytämme herkkuihin jo pitkin syksyä. Kynttilöitä on polteltu ,voisin sanoa, joka ilta niin sisällä kun ulkonakin .

 Joten yhteenvetona  kaikesta tästä :

Pieni joulu on asunut sisimmässämme  pitkin vuotta.

Tämän päivän otsikkoon vielä palaten. 

Sen verran  "hurahdin " että vaihdoin jouluverhot.

 Minä. Todellakin. 

Vaikka eipä tuo joulu verhoista tai mistään tuosta kaikesta ulkoisesta koristelusta ole kiinni. 

Vaan siitä että välitämme ,puhumme,

 pidämme tärkeänä ,emme unohda, hymyilemme, 

kosketamme, halaamme, annamme aikaamme,

 pysähdymme kuuntelemaan,olemme läsnä.

Rakastamme.