Silloin kun olin pieni tyttö!

Kauan

 aikaa sitten!

Sydämeni täytti kesä,

suuret hiekkarannat

villit kukkaniityt.

                                    (Aino Kemppainen)

 

Kesä,kesä,kesä!

Silloin kun olin pieni tyttö

  pyykit kuivattiin juuri noin .

Pyykkinarut risteilivät puusta toiseen ja 

lakanat liehuivat pitkinä rivinä.

Kuivuessaan ne tuoksuivat

 taivaallisen puhtaalta.

Silloin kun olin pieni tyttö

 tein pieniä retkiä omalla pihalla. 

Eväät ja mehu pikkuiseen laukkuun ja seikkailu oli valmis.

Niin pienestä asiasta jäi niin mieleenpainuvia muistoja

Silloin kun olin pieni tyttö

mummon kanssa istuskeltiin keinussa ja 

juteltiin asioita maan ja taivaan väliltä.

 Toisinaan mummo

 kertoi tarinoita kummituksista ja kaikesta

yliluonnollisesta.

 Mummo oli melkoinen tarinanikkari.

Silloin kun olin pieni tyttö

mummolassa hampaat pestiin suolavedellä ja

haavan päälle laitettin ratamonlehti.

Silloin kun olin pieni tyttö

mustikkamaito oli parasta herkkua.

Silloin kun olin peni tyttö

kerättiin kusiaisenmunia sideharson päälle.

Silloin kun olin pieni tyttö

kissankäpälä oli kaunein kukka minkä tiesin .

Silloin kun olin pieni tyttö

uitiin joka päivä. 

Vesi ei ollut koskaan liian kylmää.

 

Silloin kun olin pieni tyttö

maailmassa ei ollut muuta

 vuodenaikaa kuin kesä.

Silloin kun olin pieni tyttö.

Silloin kun olin pieni tyttö.

 

Kesä!

OSAISIMPA!

Osaisimpa 

 juuri tällä hetkellä nauttia tästä kaikesta 

sieluni kyllyyteen asti.

Osaisimpa

 olla ajattelematta ,että kohta tämä loppuu,

 vaikka ei ole oikein 

kunnolla vielä alkanutkaan.

Osaisimpa

 tallentaa muistiini kaikki värit,

 ja auringon nousut,

 lintujen laulut ja

 perhosten lennot.

Osaisimpa

 nyt elää tässä hetkessä 

enkä huomisessa.

Osaisimpa

olla miettimättä miten 

kaikken tämän jälkeen 

kestän pimeän talven. 

Osaisimpa

jättää murheet taakse ja

 elää ilolla

tätä hetkeä.

Osaisimpa!

 

Sateisena päivänä!

Sade ja

 aurinko!

Minä avaan syömeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen 

ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla

 ja mittumaari.

Ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

                                                       (Eino Leino)

 Ensimmäinen sateenkaari

 pellon perällä.

Sen kanssa 

samaan aikaan

kukkui käki.

Yhdessä ne kertovat:

 Kesä on sittenkin tulossa.

Kun päivä on yhtä juhlaa!

Kaikkien ÄITIEN

ihka oma päivä!

 

 

 

 

Maan päällä paikka yksi on 

niin pyhä armas verraton.

Se tarjoo lemmen turvaisan 

ja kätkee onnen kalleimman. 

Vain sydän äidin tunnet sen 

niin hellä on ja lämpöinen .

Se riemuitsee sun riemustas ja

 tuntee huolta tuskistas.

Näillä laulun sanoilla herättelin
 lapsena ja vähän aikuisempanakin 
 oman äitini ja mummoni.
Valkovuokokimppu kädessä ja
 itse tehty kortti 
kuuluivat laulun kanssa
 saumattomasti
 yhteen.



Eilinen päivä oli vilskettä ja vilinää täynnä 
kun kotimme täyttyi lapsista, lasten puolisoista, lapsenlapsista.
Heti aamulla sain puhelimeeni kuvan tytärestäni ja minusta.
Kuvaan kuului teksti :
Äideistä parhain!

Painava ja arvokas viesti. 

Vaikka aina tuo ei omasta mielestäni
 mennyt noin ,että olisin
äideistä parhain.
Miten monet asiat tekisin nyt toisin,
 jos olisi tämä "viisaus" kuin nyt on,
 silloin kun lapset olivat vielä
 pieniä
 tai nuoria,
 tai melkein aikuisia.

Nyt kun lapset ovat jo aikuisia ,
 omissa kodeissaan olevia,
äitiys on saanut toisenlaisen sävyn.
Joka asiaan ei voi eikä haluakkaan puuttua,
 mutta toivon että voisin olla tukena ja
 rohkaisijana aina kun apuani tarvitaan .
Osaisin valita oikeat sanat ja
 kuunnella oikealla tavalla kun
puhumme:
 Asioista jotka vaivaavat mieltä.
Asioista jotka ovat tuoneet iloa.
Asioista jotka tarvitsevat puntarointia,
  Asioista jotka mietityttävät.
Asioista jotka itkettävät.
Asioista joihin tarvitaan kenties äidin mielipidettä.

Lapset voisivat aina kokea sen , 
että olen läsnä silloin kun siihen on tarvetta.


Monien halausten lisäksi sain ihanan kaulakorun johon oli kaiverrettu
jokaisen lapsen nimi. 
Nimen lisäksi korua koristi viisi kiveä
Kivet olivat nimetty lapsen syntymäkuukauden mukaan.
Toukokuu:vihreä smaragdi
Kesäkuu:vaalea ametisti
Huhtikuu:kirkas kristalli
Joulukuu:sininen topaasi
Marraskuu:keltainen topaasi

  

Jalokivinä,
 jokainen lapsi tuossa korussa,
 mutta ennenkaikkea minun
 sydämessäni.

Sydämessäni
 on myös aivan erityinen tila,
 niille lapsille jotka ovat tulleet 
elämääni silloin kun perustimme
 uutta perhettämme. 
Kaikki lapset ovat yhdessä ja erikseen
 rikastuttaneet elämääni äitinä.
Ilman näitä kaikkia lapsia
 en olisi se äiti mikä nyt olen. 



Ei yhtään vähäisempänä ,
vaan yhtä arvokkaana
 on nuo pikkuisten
lastenlapsien
 tekemät kortit.
Samoin kuin tyynyliina 
johon on piirretty 
ihastuttavat kuvat.  

 


Sokerina pohjalla on
 isompien lapsenlapsien
 antama taulu 
joka sanoillaan kiteyttää
 koko mummona olemisen 
ihanuuden

Näihin 
tunnelmiin 
jääden.

Äidinpäivä, äitienpäivä!

 

 ÄITI!

 Olla äiti.

 Oli pienen tytön haaveissa, silloin ihan pikkuisena .

Olla äiti 

Oli nuoren tytön haaveissa vähän jo aikuisempana.

Olla äiti

Oli totta aikuisen naisen elämässä ihan aikuisena.

Olla äiti.

 Niin paljon iloa.

Niin paljon onnea.

Niin paljon ajatuksia.

Niin paljon lämpöä.

Niin paljon läheisyyttä.

Kuitenkin.    

Niin paljon sanomatta jääneitä sanoja.

 Niin paljon tekemättä jääneitä asioita

Niin paljon tyhjää syliä jonka olisi voinut täyttää.

Niin paljon turhia riitoja.

Niin paljon hukkaan heitettyjä hetkiä.

Niin paljon riittämättömyyttä.

Niin paljon huolta.

Sittenkin.

Kaikista tärkeimpänä .

Eilen,tänään, huomenna.
Nyt ja aina.

Niin paljon 

RAKKAUTTA.

Onnea äidille.

 joka olet jo taivaassa 

Onnea minulle,

joka vielä saan olla lasteni vierellä.

  

Odotavan aika on pitkä!

Odotus!

Joka aamu herättyäni katson ulos ikkunasta, 

ja toivon:

tulisiko ,

olisiko ,

voisiko 

se jo olla pihalla.

Joka aamu herättyäni  katson ikkunasta,

joudun kuitenkin pettymään,

se ei ole vieläkään siellä. 

Pilvet roikkkuvat harmaina melkein maassa asti,

puiden latvat kaartuvat alaspäin
 kuin harjoitellen kumartamista.

 Menneen kesän lehdet

 jotka jäivät pihaan talven alle

lentelevät hermostuneena edestakaisin ,
kuin etsien

piilopaikkaa saapuvan edestä.

Odottavan aika on niin pitkä.

Piha odottaa jo vierasta,

 tai tuttuhan tuo tulija on .

Monena vuonna tavattu,
 tunnettu jo pitkään.

Tiedetään toistemme tavat ja tottumukset.

Kuitenkin joka vuosi
 odotamme toisiamme

 kuin uutta ja ennalta arvaamatonta.

Haluan että kaikki on valmiina kun
tuo tuttu  vieras astuu pihaan.
 Haluan , tulijan tuntevan ,että
  olemme odottaneet jo
 malttamattomasti  tapaamista. 

 Patsaat ja ruukut ovat valmiina,

kukin tarkoin harkitussa kohdassaan.

Tuolit on asetettu paikalleen

 levähtämistä varten ,

pöydät ovat jo odottamassa

ihmisiä

 viivähtämään vierelleen

odottamaan kahvikuppien kilinää, 

tuoreen pullan tuoksua ja makua.

Odottavan aika on niin pitkä. 

 

Munan etsintää!

Perinteitä,

ennen ja

 nyt!

Pääsiäis-sunnuntaina

 omassa lapsuudenkodissa, kana oli muninut pääsiäismunan yöllä tyynyn alle.

 Yksi muna, 

jonka sisällä oli  maailman ihanin sormus,

 pienellä värikkäällä kivellä varustettuna.

Nykyjään munat eivät taida sisältää noita vaatimattomia sormuksia

 vaan tilalle on tullut jos jonkinlaista pientä tilpehööriä 

mitä maan ja taivaan välillä voi vaan olla.

Vaikka oltiin jo aikuisia,

 äitini laitoi uskollisesti

 munan tyynyn alle jos satuimme olemaan yökylässä tuona tärkeänä "munapäivänä".

" Sormusmuna"  oli vaihtunut, ehkä aikuismaisesti, Mignon- munaan.

Miten mukavaa oli löytää aamulla jotain tyynyn alta, kuin lapsuus olisi palanut hetkeksi takaisin elämään  elämää.

Omassa perheessä " muna tyynyn alla" vaihtui 

pääsiäislankoihin .

Pääsiäislangat ovat kuuluneet meidän perinteisiin.

Koko talo peittyi yön aikana  huoneita kiertävistä langoista.

Langat lähtivät kunkin lapsen sängyn vierestä tai ovenkahvasta.

 Lanka kierteli pitkin poikin ympäri taloa,

 joskus jopa ikkunasta ulos  ja toisesta sisään .

Kerimällä lankaa ja kulkemalla sen ohjaamaa reittiä ,

loppujen lopuksi , 

langan loputtua, 

löytyi pääsiäismuna.

Nämä muistot ja perinteet
 ovat jääneet elämään lapsiemme  nyt omissa kodeissa.
Joskin lankoja on välillä vaihdettu
 kuviin tai arvoituksiin
 tilanteista riippuen, 
kuitenkin  lopputuloksena tavasta riippumatta
 on se tärkein asia :  

Pääsiäismuna
 joka löytyy edellleenkin
 piilopaikastaan.

Niin on tämäkin pieni ,

mutta kovin  tärkeä perinne

 siirtymässä

muistoissa ja tavoissa

  uudelle 

sukupolvelle.