Meilkein kuin JOULU
on tämä
JUHANNUS!
LAULU
Tuulen tuoksu
poutasäillä,
aallonjuoksua
tähkäpäillä,
sävel vaihtuva
ilmojen,
varjo haihtuva
perhosen.
Monta ihmettä
suvikuussa!
Unen vihmettä
maassa, puussa.
Ole huulien
huoku vain,
laulu tuulien
nauravain .
(Aaro Hellaakoski)
Sinulle!
Kirjoitan tätä kirjettä kettiön pöydän ääressä En ehkä tunne sinua,tai sitten oletkin hyvin tuttu minulle.
On juhannus-päivän ilta. Ulkona sataa, välillä kovaa ja toisinaan taas hiljakseen ripotellen .
Ilma on kaukana kesäisestä ,aurinkoisesta ja lämpimästä säästä.
Juhannus-aatto kului meillä rauhallisesti
Päivän askareiden (kuulostaapa hienolta) jälkeen lämmitimme ulkosaunan,
teimme vihdan,joka olikin ensimmäinen tänä kesänä.
Kylläpä se tuntuikin hyvältä kun vihto sen kanssa saunassa.
Söimme juhannusruokaa (nykyaikaisesti ,itsetehtyjä hampurilaisia)
ja sen jälkeen köllähdimme nukkumaan.
Sellaisita aineksista oli meidän
yksinkertainen juhannusilta tehty.
Ei siis sisältänyt ilta kolmea kovaa:
kokkoa,koskenkorvaa,kohmeloa.
Vanhuus on iskenyt.
Vai olisiko se mukavuuden halu ja yksinkertaisuuden tavoittelu.
Veikkaisin juuri näitä.
Ompa sitä nuorempana tullut rietsittyä tarpeeksi,
että nyt voi jo huokaista.
Elämä on armollisempaa näin vanhempana,
enään ei tarvitse mennä ja touhottaa niin paljon tälläisinä juhlapäivinä.
Tänään aamupalan jälkeen istuskelimme kodassa
pienten tulien äärellä ja muistelimme mennyttä aikaa.
Ylläty ,yllätys,vanhuuden vahvimpia merkkejä!
Muistan miten oli ihanaa kun isä haki juhannus-aattona
koivuja kotimme ovenpieleen.
koivuja kotimme ovenpieleen.
Nykyajan nuoret eivät taitaisi ymmärtää tuota tapaa.
Silloin se oli yhtä tärkeä asia kuin joulukuusi joulu-aattona.
Ruoka ei todennäköisesti näytellyt kovinkaan suurta osaa juhannuksena,
koska en muista siitä oikein mitään erikoista.
Ehkä se oli pelkkä kiuasmakkara kiukaalla, joka oli sen ajan suurinta herkkua.
Niin on aika muuttunut senkin asian suhteen.
Nykyaikana ei todennäköisesti kuiasmakkara kuuluisi kenenkään suurimpiin herkkukattauksiin.
Varsinkaan suven suurimpana juhlapäivänä.
Juhannusillan kohokohta oli Pilliniemen juhannuskokko Riihimäen lähellä. Lapsuuden juhannuksen suurimpia muistoja sekin.
Kuinka se olikaan hienoa kun koko perheen voimin
ajelimme iltasella katsomaan tuota valtavaa kokkoa.
Tienvarsi oli täynnä pysäköityjä autoja kun ihmiset tulivat sankoin joukoin ihastelemaan kokon sytyttämistä.
Se oli todella jännittävää silloin .
Noin yksinkertaisesta asiasta on jäänyt noin suuri muisto.
Sitä vaan miettii,että minkälaisia juhannusmuistoja
on omille lapsilleen jättänyt perinnöksi.
Todennäköisesti ei mitään ihmeellistä, heiltä kun tätä asiaa kysyy.
Mitäpä vielä olisi muistoissani ,odotappas kun mietin .
Juhannustaiat.
Seitsemän erillaista kukkaa piti kerätä ja laittaa ne tyynyn alle.
Yöllä (jos hyvin kävi) näki unta tulevasta miehestään .
Siinä sitä oli jännitystä jos missään .
Näinkö koskaan mitään, sitä en muista.
Kukat löytyivät kuitenkin rutistuneena tyynyn alta aamulla.
Sellaisia muistoja on mielessäni ollut tänään.
Peniä mutta tärkeitä.
Juhannus muistot tuovat mukanaan luotamme poistuneet läheisetkin .
Ihana muistella heitäkin .
Toivottavasti sinun juhannus on sujunut mukavasti.
Toivottavasti olet viettänyt ikimuistoisia hetkiä.
Joita voi sitten muistella aikojen kuluttua.
Huomenna onkin luvattu vähän aurinkoisempaa ilmaa. Kiva juttu.
Vaikka onhan kesä kuitenkin kesä, oli sää millainen tahansa.
Tätä asiaa yritän iskostaa mieleeni.
Vaikka kieltämättä, aurinko tekee siitä tuhannesti mukavemman.
Terveisiä kaikille.
Rakkaudella: Elämää pellon reunalla
Ps. Kaksi viikkoa on kulunut viimekertaisesta peltokuvasta.
Näin tänään:
Pellossa muuten kasvaa kauraa.
Kaurapuuro aamuisin on siltä osin
taattu koko talveksi
Kaurapuuro aamuisin on siltä osin
taattu koko talveksi
Aurinkokin näyttäytyi juuri
sillä hetkellä kun otin kuvan.
Juhuu!
sillä hetkellä kun otin kuvan.
Juhuu!
