Joulukalenteri!

4
luukku



KAIPAUS

Juuri tälläisina aamuina, kun sumu valtaa koko pihapiirin,

 ilma on harmaa ja

valoisuudesta ei ole tietoakaan,

 juuri silloin kaipaan suunnattomasti kesää ja kesän ääniä.

Niitä ääniä kun aamulla joutsenet lentävät talon yli ja

 kurjet kulkevat uintimatkalle riemukkaasti huutaen.

 Kun pienet linnut ovat jo aamuyöstä virittäytyneet aamukonserttiin

 vaikka koko muu maailma vielä uinuu prinsessan unta.

Juuri näitä asioita kaipaan .

Kaipaan auringon nousuja kun kun se

 alkaa nousta kaukaa pellon reunalta ja  

 pieni tuuli vie vielä viimeisiä yöpilviä sen edestä pois. 

Mistä saan sen voiman jolla

 kestan  kaiken tämän kesän kaipauksen.

Kaipauksellani ei

 ole tänään

 rajaa!

Joulukalenteri!

3.

luukkku

HAAVE

Haaveilu on mielen leikkiä .
Pilvilinnojen rakentelu ja
 taivaanrannan maalailu on
 terveen mielen leikki.


Jokaisella meistä on kaikenlaisia haaveita. Järkeviä ja aivan järjettömiä.
 Tärkeitä asioita kuitenkin niistä haaveilijalle.
Uskoisin niin . 
Itselläni on ollut yksi haave,niiden satojen muiden haaveiden joukossa.
 Tämä haave on melko hassu,
kuitenkin täysin toteutettavissa.
 Tämän haaveen olisin ehkä pyynöstä saanut joulupukilta,
vaihtoehtoisesti  tilipäivänä käynyt itse hankkimassa.
Mutta ei,
 olen vain haaveillut siitä.
 Kunnes eräänä päivänä , intohimoisena kirppistelijänä,
 eksyin Fidan-kirpparille. 
Siellä se odotti minua.
 Marimekon raitayöpaita. 
Tiedäthän sellainen pitkä,
 jonka alle saa jalat mukavasti kipparaan,
 lämpöiseen .
Voi ,että olin iloinen ja onnellinen. Vihdoinkin . 
Olin onnellinen Marimekon yöpaidan omistaja.
Ja niin edullisesti.

Joskus haaveilu voi
 tuottaa tuloksen . 

Minkälaisista haaveista sinun

 päiväsi on tänäään tehty.

Joulukalenteri!

2.

 Luukku

MUISTO

Aamulla herättyäni

 mielessäni oli kaikenlaisia muistoja.

Muistoja lapsuudestani,

vanhemmistani ,

kodeista joissa olen asunut,

tapahtumista joita olen elänyt.

Mieli oli vähän haikea ,

mutta samalla kuitenkin onnellinen,iloinen

Miten rikasta elämäni on ollutkaan.

Miten paljon siihen on mahtunut iloja sekä suruja.

Miten ihania ja rakkaita

 ihmisiä ympärilläni on ollut.

Miten paljon rakkaita

ihmisiä on vielä

 vierelläni kulkemassa tätä hetkeä,

päivää,

kuukautta 

vuotta,

vuosia. 

Muistaisin, että nuo muistot ovat muokanneet 

minusta juuri tälläisen kun nyt olen .

Yksi rakkaimpia muistojani

 on isäni ja hänen viulunsa.

 Voin silmissäni nähdä  yhä isäni sormet 

kun ne kulkivat viulun kielillä saaden 

aikaan ihmeelisiä säveliä ja 

kuinka turvalliselta

 nuo hetket silloin tuntuivat. 

 Oli vain 

isä,

viulu ja

 sävel.

Joulukalenteri on täällä jälleen!

Vähän etuajassa mutta
jälleen on aika avata

1.luukku

ÄLÄ
UNOHDA

Olemalla kynttilöitä 

toisilleen 

eivät ihmiset koskaan

 kulje täällä yksin .

                              (Tommy Tabermann)

Niin paljon surua ja kyyneleitä

on monen ihmisen elämässä tänäkin päivänä.

Jos pienellä ajatuksella,

kosketuksella,

 eleellä 

saat jonkun tuntemaan onnellisuutta

olet silloin kuin kynttilä

 joka loistaa läpi pimeyden.

Joten älä unohda mikä ja miten tärkeä aarre

 sisältyy jokaiseen päivään ,

se aarre olet

 sinä! 

  

Minä palaan !

SITTENKIN!

HELLO!

SÄ HUUDAT!

Olen palanut.

 Kuin Adele

 Kuin Cheek

. 

Tauko on ollut pitkä,ei yhtä pitkä kuin kyseisillä tähdillä, 

  pitkä kuitenkin,

 tavalliselle tallaajalle.

.

Mietin, koko alkavan syksyn ,jätänkö taakseni tämän.

 Hautaan Elämää pellon reunalla.

Hiirenhiljaa,

 ilman minkäänlaisia seremonioita,

 huhuilua,

runsaita mielipidekysymyksiä,

 anomisia jatkamisesta.

Poistuisin arvokkaasti.

 Ja se olisi siinä.

Kaikken loppu! 

 Kesä on mennyt menojaaan .

Talvi pyrkii sisään,

vaivaloisesti,

 sekin,

mutta niin  määrätietoisesti.

 Tietäen mitä tahtoo ja mitä tuo tullessaan.

Ei niinkuin minä. 

 Epätietoinen osaamisestani, 

antamisesta,

 kyvystä tai kyvyttömyydestä

 laittaa ajatuksia näkyville näiden pienten kirjaimien kanssa

ja sijoittaa ne kaikki oikeaan järjestykseen valkoiselle paperille.

Mutta, mutta....

Kuitenkin ,

tämä kaikki on sittenkin ihanaa ajatusleikkiä,

 hiljentymistä monien  ajatusten virralle. 

Mielikuvien poimimista.

 Katselemista kaukaisuuteen,

 jossa asiat ja kuvat  kulkevat omia teitään. 

Iloa ,ja onnea siitä että saa ne lopulta vangittua ja siirrettyä elämään 

paperille, elämään omaa elämää .

Joten kaikki tämä on sittenkin tärkeätä

minulle, itselleni, ennenkaikkea.

 Ehkä myös sinulle joka satut eksymään sivuilleni ja 

lukemaan ajatuksiani .

Joten olen palanut. 

Elämää pellon reunalla

 jatkuu.

  

Vaahtera!

NENÄ

ja

PIIPPU

Minusta tuntuu että tänä kesänä pihamme vaahterat

 ovat täyttyneet suurista tai

 vielä suuremmista lehdistä.

Puut muodostavat jossain kohtaa pihaa pieniä päivänvarjoja

 joiden  suojaan voi mennä sateen sattuessa.

Jos lehtien alla on hyvä olla suojassa 

ovat ne myös olleet ennenvanhaan  oiva 

materiaali piipujen  tekemiseen.

Samoin kun "piippuja" on

 "neniä" paljon .

Muistathan nuo nenän näköiset (siemenkotiako ne nyt on)

joista tehtiin oman nenän päähän lisäjatke.

Silloin nenä oli kuin

noita-akan nenä.

 Muistathan!

 

ja vielä ....

pelto näyttäää tänään tältä

    

Pisara!

Pisaran laulu

Olin hetken.

 Pois olin tuokiossa ----

meren helmaan heityin mitattomaan.

Minä onnellinen!

Sain auringossa

ma hetken

kuvastaaa taivaan ja maan.

                                                                         (Lauri Pohjanpää)