TAYS

Eristyksissä

 

Koko elämä oven takana.

 

Ei tarvitse kun avata

 se ja astua kynnyksen yli ,niin koko maailma avautuuu siellä. 

Ihmisiä tulee ja menee ,  he kulkevat kiireesti , puhelevat toisilleen , tekevät työtään.

Tällä puolella ovea aika pysähtyy.Siellä ovat vain minä,sänky, tv, puhelin , soittokello.

Seinässä kulkee kuvio, neljä viivaa sininen -vihreä-vihreä-sininen. Sama toistuu viisitoista kertaa.

Tangosta roikkuu stetoskooppi jolla lääkäri kuuntelee minun sisintäni.

 Tässä on koko elämä. Välillä joku koputtaa oveen ,kysyttyään

  asiansa poistuu. Joku pukeutuu suojavaatteisiin ja astuu sisälle hiljaiseen asuntooni.

En saa otetta elämääni ,ajatukset ovat tyhjät ,vaikka tuntuu että sadat asiat risteilevät mielessäni .

Mielikuvissani istun kotona, katson taulua joka avautuu ikkunasta

  Ääretöntä maisemaa ,sen värejä ,ääriviivoja.

Kaipaan lintujen ääntä ,niiden muuttoa.

Kaipaan syksyn  lehtiä ,vaahteroiden värejä.

Kaipaan syliä, kättä ,kosketusta,läheisyyttä naurua ja sanoja.

Haluan elämäni takaisin.

Syksy osa/6

Vieraita

Aamukahvi seuraa.

Pannullinen ei ihan riittänyt .

Eilen ja tänään!

Ajankulku

 

Ajankulun huomaa oikeastaan vasta silloin kun katselee vanhoja valokuvia. Se jos mikä on julma herätys nuoruuden katoavaisuudesta. Peilistä katsoessa sitä ei oikein hahmotakkaan niin hyvin.Joten kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Enkä suinkaan tarkoita että olisin missään ikäkriisissä. Olen yhtä onnellinen ja tyytyväinen elämän kulkuun nyt kuin nuorempana. 

 

Käteeni osui vanha Kouvola Sanomat, jossa oli kerrottu elämästäni suurperheen  äitinä , äitienpäivänä vuonna 1991.

 

 Lukiessa  ja katsoessa kuvaa
tuntui että siitä on ikuisuus.Sitä jää mietimään ajan kulkua ja kuinka elämän tilanteet ovat muuttuneet paljon tuosta ajasta. Avioero, uusi avioliitto, uusperheen vanhempana oleminen ja siinä tehtävässä kasvaminen, lasten kasvaminen aikuisuuteen, mummoksi tuleminen, sairastuminen kohdunkaulansyöpään,oman kodin myynti ja uuden hankkiminen.Lukuisat monet muut tapahtumat tuon kuvan ottamisen  jälkeen.Kuinka oikeastaan koko elämä on mennyt uusiin uomiin .

   Mielipiteet ja ajatukset elämästä ja kasvatuksesta  ovat kutakuinkin pysyneet samoina. Tietenkin aika on tuonut mukanaan viisautta ,ajatukset ja mielipiteet ovat iän myöten pehmentyneet.
 Edelleenkin toivon että lapset osaisivat kunnioittaa vanhempiaan ja vanhemmat osaisivat olla vanhempia eikä kavereita lapsilleen.
 Että lapsille kasvaisi hyvä itsetunto, tuntisivat olevansa tärkeitä ja hyväksyttyjä. Kantaisivat oman minänsä ylpeänä , olisivat vahvoja ja oikeudenmukaisia mielipiteissään. Pystyisivät olemaan ylpeitä siitä mitä ovat tänä päivänä, kun hyvät arvot tuntuvat välillä olevan kadoksissa monelta .

Äitinä olen saanut olla onnellinen seuratessani lasten kasvamista aikuiseksi. Monestakin  kipuilusta huolimatta  kaikki ovat  löytäneet paikkansa maailmassa ,



Niinkuin lehdessä olevassa jutussa ,tiiviisti samalla sohvalla, lähellä toisiaan ,
 perhe ja suuri sisarusparvi on kasvattanut heistä oikeudenmukaisia,onnellisia aikuisia. Jotka voivat olla ylpeitä omista juuristaan. 

Sitä varmaan nuori Sirpakin toivoi 
ja uskon että olen onnistunutkin melko hyvin tehtävässäni . 






   

Syksy / osa 5

Se on alkanut!

 

 

 

 

Luonnon suuri näytelmä.

Aivan ilmaiseksi.

 Aitiopaikalta. 

 

Leipuri hiiva!

Lihapiirakka

 

En toden totta ole mikään ruokablogin pitäjä,oikeastaan en itsekkään tiedä minkälainen bloggaaja oikein olen.

Joten ei pidä ihmetellä kuvien tasoa tai mitään muutakaan. Ajatushan tässäkin jutussa on tärkein.

Mieletön lihapiirakan halu iski eräänä iltana,joten tuumasta toimeen..

Kesken työn ja touhun hoksasin ,että voisin jakaa tämän ihanuuden toistenkin kanssa, joten tulos on nyt tässä. Kannatta kokeilla! Et tule pettymään ,ellet jo aikaisemmin ole tätä tehnyt.

Eli lihapiirakan tekoon...

Tarvitaan voita 250g

rahkaa yksi purkki

jauhoja hmm.. niin paljon, että taikina irtoaa vaivattaessa kädestä.

Vaivaa ensin jauhot ja rasva keskenään,

lisää lopuksi purkki rahkaa.Rasva kannattaa olla huoneenlämpöistä, että sen saa sekoitettua jauhojen kansa (ei siis sulatettua)Jauhoja voi aluksi laittaa sen verran ,että saa sotkotettua sen rasvan kanssa , lisätä voi vielä rahkankin jälkeen.

Jätä taikina lepäilemään pyyhkeen alle, kun valmistat täytteen.   

Keitettyjä munia tarvitset  6 kpl.

Kypsää riisiä n. 2 annosta, olisiko se ehkä 4dl ("raakana" n.2dl)

 

Jauhelihaa ruskistin n.700g

Ruskistettua sipulia ja muita mausteita oman maun mukaan jauhelihan joukkoon.

 

Sen jälkeen lisätään jauheliha seoksen joukkoon keitetyt riisit ja pilkotut kananmunat(pilkkominen käy joutuisasti munaleikkurin avulla,käännä muna kahteen suuntaan leikkurissa, että siitä tulee pientä silppua) 

Tämän jälkeen ota levännyt taikina käsittelyyn, jaa se kahteen osaan ,toisesta tulee pohja, toisesta kansi.Kauli taikina leivinpaperin päällä että siitä tulee pellin kokoinen.Laita pohjaosaan  jauheliha-muna-riisi seos ja tee kansi samalla tavalla kaulitsemalla.

Rypytä reunat ja voitele piirakka yhdellä kananmunalla.Pistele piirakan pintaan haarukalla reikiä.

 

Koko komeus uuniin  225 astetta,

niin kauan aikaa uunissa kun pinta on kauniin ruskea.

 

 Syötäessä sipaisu voita piirakan päälle ja nammmmm.

Parempaa saa etsiä.

Pikkuriikkisen peltoasiaa.

Joutsenet ovat saapuneet.

  

 

Minä

Piipa

 

 

 

 

 

 

Levollisena läsnä

tässä hetkessä

kaipaamatta koko ajan 

muuta ,muita, muualle

Ensin on elettävä

monissa ulottuvuuksissa

kahlattava syyllisyyden suo

suostuttava kuumiin kyyneliin

löydettävä omat kyvyt ja rajat

koettava miten suuri voi olla

ihmisen ilo ja kipu

Silloin sielu ehkä

läsnä tässä ja nyt  

      (Anja Porio)

 

 

 

Tässä se on kaikki sanottu.

Koko elämä.

Tähän on saavuttu.

 Minä olen tässä ja nyt.  

Syksy /osa 4

Valon ja varjon kohtaaminen

 

 

Se kulkee hiipien

tavoittaen puut ja

 

 pehmeät

sammaleet, pienet varvut

 

 

ohittaa se hiljakseen

Pian

 se kohtaa varjon kokonaan

poistaen sen kirkaalla valollaaan.