On ihanaa kun aamulla herää ja ei ole kiire mihinkään. Aamukahvin voi juoda ihan rauhassa, keinussa hiljaa keinutellen, miettien tulevan päivän touhailuja.
On ihanaa kun päivällä voi heittäytyä päiväunille (jos nukuttaa) ja kuunnella samalla lintujen viserrystä. Katsella kun pilvet liikkuvat verkalleen ,hiljaa lipuen.
On ihanaa kun iltasaunan jälkeen istuu kuistilla ja kuunteelee hiljaisuutta ja on onnellinen siitä, että on juuri tässä ja nyt.
On ihanaa kun hämärän jo tultua kömpii peiton alle, tietäen että tämä sama kiireettömyys jatkuu vielä monta päivää eteenpäin .
Vielä muutama päivä sitten ilma oli kesäisen kuuma ja kaikki tuskastelivat: Huhhu, ompa kuuma !
Mutta eipä enään kukaan noita sanoja sano.
Niin se ilma muuttuu kuin ihmisen mieli.
Viime viikonlopulla saimme olla jälleen kerran todistamassa yhden lapsemme rantautumista avioliiton satamaan. (mikä vanha ja kulunut sanonta) Miten kaunis morsian oli (on) ja sulhanen komea.(edelleenkin)
Hääjuhla oli mukava ja ylettömän hauska. Kukaan ei ollut turhan tärkeä ja ilmapiiri oli vapautunut.Kaikki oli, etten sanoisi,täydellistä.
Tämäkin mummo tanssi kuin nuori nainen melkein aamuyöhön saakka, jalat ja lonkat kipeiksi.
Voi katoava nuoruus !
Voi katoava aika!
Ensi viikolla meidän perheessä alkaa kesäloma,eikä mikä tahansa loma, vaan rakkaani viettää kokonaista kaksi kuukautta minun hauskassa ja ihanassa seurassa.
Olemme odottaneet tätä tulevaa kesää viime kesästä lähtien, jolloin päätimme asian,(jos työnantaja on suosiollinen ja antaa pitää ylipitkän loman) että nyt jos koskaan yritämme mahdollistaa tämän suunnitelman, kahden kuukauden kesälomasta,
ja nyt se on tässä!
Ilman mitään sen ihmeellisempiä suunitelmia ja erityisempiä (työpurkki valmiina, tuskin mahtuu kansi kiinni) työsarkoja, alamme viettämään Suomen suvea.
Aikalailla vapaa mieli ja olotila, minullakin.
Toivotaan että kesäämme kuuluu paljon läheisyyttä ja mukavaa yhdessäoloa.
Osaisimme päivien lomassa useasti sanoa toisillemme sen, miten tärkeä ja ainutlaatuinen toinen on.
Viime viikonlopun rakkauden ainutlaatuisiin hetkiin ja muistoihin , tämän päivän ja tulevan kesän hetkiin sopii Juha Tapion iki-ihana laulu: Minä sinua rakasta.
Sävel tässä on vähän kuin nuortenseurakunnan veisuissa , mutta sanat on sitäkin kauniimmat.
Kun katson sinua niin aina ihmettelen miten täydellinen ihminen voi syntyä niin pienestä alusta ,kahdesta pienestä solusta.
Asia on joka kerta niin ihmeellinen ja käsittämätön .
Sinä pikkuinen synnyit monen ihmetyksen ja odotuksen jälkeen.
Kuinka monta kertaa siskosi sanoivatkaan, kuin uutena asiana : Tiedätkö mummo ,että meille tulee vauva! Onnen ,ilon ja kikatuksen määrä oli joka kerta aivan valtavaa, aivan kuin vasta kuultuna, useasti sanottiin :Ihanko totta ,mahtavaa! Vastauksena joka kerta oli :Niiiiin, talvella se tulee!
Sinä päivänä kun isäsi ilmoitti isoille -siskoillesi sinun syntyneen , sitä ei voi muistella hymyilemättä.Kaikki se odotuksen jännitys pyrkautui iloon ja riemuun ,kymmeniin kysymyksiin .
Nukkumaankin piti mennä pikku-siskon kuvan kanssa.
Oli hellyyttävää katsoa kuinka monta kosketusta ja suukkosta tuo kuva sai sen illan aikana.
Sinä katsot maailmaa vielä niin ihmettelevin silmin .
Välillä katseesi on kovin tuiman oloinen ja hetkessä se on taas muuttunut aurinkoakin aurinkoisemmaksi.
Sinulle riittää vielä äidin ja isän turvallinen syli ja siskojen leikkien seuraaminen. Olet onnellinen kun saat mahan täydeltä maitoa ja tutut äänet ja ihmiset ympärillesi.
Suuri maailma odottaa sinua vasta tuolla kaukana.
Usein ajattelinkin minkälainen piipertäjä sinusta tulee vähän ajan kuluttua ja sitten myöhemmin kuin olet jo nuori nainen.
Oletko määrätietoinen ja avulias kuin toinen siskoistasi vai herkkä ,mietteliäs, kuin isoin siskosi .
Minkälainen sinun tiesi tulee olemaan tässä maailmassa.
Olen onnellinen ,että olet saanut hyvät lähtökohdat elämääsi.Kannustavan ja rakastavan kodin.Monia läheisiä ja ystäviä jotka kuuluvat kiinteästi sinun päiviisi. Sinun on turvallista kasvaa tässä perheessä ja näiden ihmisten keskellä.
Oma Saima-mummoni kirjoitti vuonna 1966 minulle muistokirjaan
seuraavan värssyn
Elosi olkoon kuin puronen
joka hiljaa virtailee
ja niinkuin kedon kukkanen jota moni ihailee.
Olkoon se minunkin toive sinun elämällesi.
Elo kuin purolla joka rauhallisesti ja määrätietoisesti uomassaan kulkee.
Välillä se kuitenkin voi mutkitella ja virrata kovempaa, palaten takaisin kiireettömään lipumiseen.
Kuin kukka joka kasvaa ylöspäin ,loistaen kauniina ,iloa antavana. Joskus tuulet sitä vähän tuivertaa,
mutta juuret pitävät sen pystyssä ja ruokkivat sitä ,auttaen sitä kasvamaan täydelliseksi, juuri omanlaiseksi kukaksi.
Tytär syntyi keskelle kesää, juuri kun kukat alkoivat puhjeta kukkaan ja puiden lehdet olivat vielä hennon vihreitä. Kaunis aurinkoinen lauantai- päivä oli täynnä syntymisen enteitä ja päivän loppuessa utuiseen hämäryyteen, yön astuessa esiin, uuden päivän ensimmäisenä tuntina, pieni ihminen saapui. Sunnuntai- päivä sai arvokkaan alun ,se vastaanotti ihmeistä suurimman.
Tytär syntyi pikkusiskoksi,ison-siskon rakkaaksi, pellavapääksi , herkäksi, sydänten sulattajaksi. Iloinen , kiltti pikku-neiti oli omatoiminen ja kasvaessaan isommaksi , kaikessa mukana. Tuo neiti oli varma osallistuja hiihto- ja juoksukilpailuissa. Vierasta ei ollut palettiharrastus tai pianotunnit .Jossain välissä tanhutunnit saivat harrastajan, kunnes suuri rakkaus hevosiin vei tytön sydämen kokonaan.
Haaveena elämäntyöstä taisi tuolloin olla eläinlääkäri, eli haaveet olivat paljon korkeammalla kuin äidillä aikoinaan.Lapset kuitenkin vetivät lopulta sydämen puolelleen ja opinnot suuntautuivat hoitoalalle.
Nyt tuo nuori nainen on kolmen tyttären äiti. Lempeä ja määrätietoinen kasvattaja joka kulkee kasvatuksessaan vähän samoja polkuja kuin äitinsä aikanaan. Edelleenkin monessa asiassa ja touhussa mukana oleva , suuren joukon ystäviä omaavana, tuo pellavapää , ruskeaveriköksi nykyisin muuttuneena, on aikuinen nainen joka tietää mitä tahtoo elämältään .
Kevään kynnyksellä tytär synnytti oman ihmeen, siskojen suureksi riemuksi Tuo pieni nappisilmä on puolestaan sulattanutt kaikkien sydämet. Isojen siskojen lemmikki saa osakseen suurta rakkautta ja huolenpitoa.
Mitä tuon pienen elämään kuuluu ja mitä ajatuksia tuo ihmetys on tuonut mukanaan , Siitä tarinani kertoo....
Hetken päästä..... Yritä pysyä mukana . Kertomus kolmannesta sukupolvesta, tyttärentytöstäni .....ilmestyy tähän!
Omaan perheeseni, siis ihan lapsuuden aikaiseen, kuului äiti, isä, iso-sisko ja pikku-veli. Minä olin siis keskimmäinen pitkän ikäeron jälkeen siskooni ,joten minusta ehkä tuli perheen pieni lemmikki lellikki, kunnes pikkuveljeni syntyi.(niin minusta varmaan tuolloin tuntui) Elämä silloin oli hyvin tavallista. Ensimmäinen telkkari tuli taloon ,merkkinä Philips, iso laatikko joka oli mustavalkoinen, auto oli "Mosse" ja leikkipaikkana oli kaupan takapiha.Vesi kannettiin sisään ja ulos.Juhlaruokana oli nakit,herkkuja saatiin tosi harvoin .Ulkosaunassa saunottiin vain lauantaisin ja pyykki pestiin padassa. Asuimme tuolloin kaupan yläkerrassa pienessa kahden huoneen asunnossa. Myöhemmin,olessani jo kansakoulussa muutimme omaan punatiiliseen taloon , joka oli silloisen mittakaavan mukaan melko hieno.Nyt ajaessani lapsuuskotini ohitse ,tuntuu se vähän vaatimattomalta.
Lellikki kirjoitti silloiseen ystäväkirjaan haluavansa isona tulla äidiksi ja lastenhoitajaksi.
Molemmat haaveet toteutuivat.Ihan omasta takaa.Nukkeja rakastavasta ja kotileikkejä leikkivästä pikkutytöstä tuli suurperheen äiti ,joka saattoi sanoa olevansa lastenhoitaja, äitinä olemisen lisäksi.
Tuosta pikkuisesta tytöstä kasvoi nainen joka on selvinnyt monellaisista elämän hetkistä. Nainen, jota on keitetty kaikenlaisissa "liemissä ".Nainen josta on kasvanut vuosien saatossa itseensä uskova, ehkä vähän rohkeampi, aikuinen nainen. Jolle voin välillä sanoa: Hyvä Sirpa, olen ylpeä sinusta!
Vuodet vierivät vääjäämättä kovaa vauhtia eteenpäin. Ison perheen lapsista, noista pienistä piiperoisista, kasvoi itsenäisiä nuori. Ajan kuluessa kaikki he aikuistuvat kukin omaa tahtiaan.Äidin rooli on nyttemmin muuttunut vähän,kasvattajasta kuuntelijaksi ja olkapääksi, jonka luokse, toivottavasti, on välillä hyvä tulla. Äidin, jonka jonkinlainen elämänviisaus saattaa auttaa ilon- ja surunhetkissä pienen matkaa uuteen huomiseen. Jokainen heistä on luonut ja on luomassa koko ajan lisää, oman elämänsä tarinakirjaa, joista yhdestä kirjasesta raotan vähän sivuja. Pieni tarinani kolmen naisen elämästä jatkuu ,tyttärestäni, toisesta sukupolvesta, erillaisemmasta kuin omani on ollut.
