Rakentamista!

Kuistin

 uusi elämä!

Herra Wikipedia ( mielestäni kaikkitietävä wikipedia, on mieshenkilö ,joten voinen kutsua sitä ,ei häntä ,jossain se roti ajatuksissakin pitää mennä ,  herraksi. )

osanee kertoa kuistista näin :

Kuisti on suomalaisissa puutaloissa tyypillinen pääovea suojaava rakennelma.
 Kuisti  pääasiallinen tehtävä on suoja kulkua, 
mutta se on myös perinteisesti omistajan aseman ja varallisuuden  osoitin.
 Kuistista voidaan käyttää myös nimeä porstua 




Silloin kun muutimme tähän kotiin kuistista ei ollut tietoakaan. 
 Pienenä unelmana se kyti sielunsyöväreissä.

 Ajatuksena oli tuolloin vain mukavat raput joista kulkea taloon sisälle ja ulos. Raput joissa olisi mukava istuskella ja
 seurata maailman menoa.
 Raput kun tulisi,
 niin moderni eurolava,
 saisi siirtyä puuvarastoon odottamaan jatkokäsittelyä.




Ajatus rapuista alkoi muhia ja kuten odottaa saattoi,
 nälkä kasvoi syödessä, 
 jospa sittenkin.... pieni kuisti.
 Kuisti jolla istuskella ja nauttia ilta-auringosta.
Vaihtoehtoisesti voisi lueskella, kahvitella ja 
kesäiltojen hämärryttyä nauttia kyntilöiden valosta.

  
Joten kuisti tuli
 ja olimme tyytyväisiä, vähän aikaa!

Mutta koska asumme "humisevassa harjussa" vai olisiko oikein sanoa "humisevassa  pellossa " ,
 asian, jonka oikeaksi pitävyyden,
 pihalla olevat ukko ja akka
 voivat todistaa mielettömällä työmäärällä
 sateisena ja tuulisena päivänä.

Eukko parka joutuu veivaamaan ukolle tahkoa olan takaa,
 siinä ei reumatismiselle  lepoa anneta.

Kuinka monta aurinkovarjoa on lentänyt  taivaan tuuliin 
tai muuten rikkoutunut juuri tuollaisina päivinä.

Jyski on saanut meistä vakituiset asiakkaat,
 hankkiessamme 
 useita uusia varjoja kesän aikana, noiden  rikkoutuneiden tilalle.

Mutta kun aurinko taas paistaa siniseltä taivaalta,
lempeä pieni tuulenvire käy pihamme yli, 
 noina hetkinä sateet ja rikkoutuneet varjot unohtuu. 
 kuten myös unohtuu mieletön
 tyynyjen ja mattojen raijaaminen edestakaisin
 sateen ja auringon välissä.

 Silloin vain istuskelemme ja nautimme auringosta
 sekä
kuististamme! 

Kunnes.... taas sataa
 ja tuulee ,
ja Jyskin ovi käy...

 Tuona hetkenä päätimme,
 että nyt tämä saa riittää,
 kuistimme saa katteen.


Ja niin alkoi rakentaminen !

Päivä päivältä 
kuistin ulkonäkö 
alkoi muuttumaan

Välillä istuttiin ja mietiskeltiin ja
 noina mietiskelyn jaloina hetkinä
 syntyi ajatus vanhoista ikkunoista 
joilla saisimme kuistimme
 täysin tuulisuojattua.

Tori.fi on oiva löytöpaikka
 (jos et satu jostain syystä tietämään)
  kaikenlaiselle rakennustarvikkeelle ,
ja melko usein todella halvalla!

Ja vihdoin  koko komeus oli valmis.
 Nyt ei tuulet  tuiverra ,eikä sade piiskaa.
 Jyski on nykyisin
 "menneen talven lumia"

Kaikki koristeet ja tilpehöörit
 löysivät oman paikkansa

Enkelitkin saivat oven päältä oman tilansa
Sieltä niiden  on hyvä toivotella
 turvallista matkaa ovesta kulkijoille.

Jos täällä,
 niin ei sitten missään 
sielu lepää ja
 mieli virkistyy.

Kuistimme toivottaa kaikki ystävät ja vieraat
 astumaan sisään 
 ja viihtymään sen tuulettomassa tilassa,
 johon sateella ei ole kulkulupaa.


Ps. Herra Wikipedia on muuten väärässä siitä ,
että kuisti kertoo omistajan varallisuuden ja aseman .
Varallisuus on kyllä aikalailla nolla, (vanhoja ikkunoita, ale myynnistä ostettuja mattoja, huopia ym.) suurella ajatuksella mietittyjä asioita ,miten kaikki saisi vain huokeimmalla tehtyä
Asema voisi kyllä olla(sekin vain mielikuvituksissa )kuninkaallinen
 niin ylpeitä olemme saavutuksestamme .
Meillä on
 Lyöttilän komein 

KUISTI!

Leikkimökki!

Toteutunut haave!

Silloin kun olin pieni tyttö ,mumolassani oli leikkimökki.

Mökki oli alunperin rakennettu siskolleni, mutta  hänen vartuttua pois leikkimökki-iästä ,

minä olin perimisjärjestyksessä seuraava.

Siihen aikaan vietimme kesästämme suurimman osan mummolassa . Oikeastaan luulen ,että koko kesän.

 Koko kesä mummolassa taitaisi olla meidän lapsenlapsille  se kaikista pahin lomanvietto vaihttoehto mutta minun lapsuudenaikoihin se oli kesän paras vaihtoehto ja varmasti se ainoa lomamatka vaihtoehto. Niin ne ajat muuttuvat.

No niin ,siis ajatuksenahan oli kertoa leikkimökistä eikä mummolasta.

Etsinnöistä huolimatta "arkistoistani" ei löytynyt kunnollista kuvaa leikkimökistä.Ne taitavat olla mökin ensimmäisellä omistajalla. Mökki näyttää kylla super pieneltä tässä.Tämäkin kuva on niiltä ajoilta kun omppupuut olivat vasta taimia ja koko mummolan pihakin näyttää juuri valmistuneelta.Kuvassa äitini, mummoni ja siskoni poseeraavat vieraidensa kanssa.Koiran nimi on muuten Jeri. 

 Leikkimökissä oli pieni kapea kuisti ja yksi pikkuruinen huone. Ei siis  tosiaankaan mikään iso mökki. Kahdella seinällä ikkunat ja oviaukko joka oli niin matala että aikuisen oli aina nöyrästi kumarrettava astuessaan mökkiin sisälle.

Mökki sijaitsi  monien omenapuiden vieressä jotka tekivät melkein kuin kujan mökiin mennessä.Mökin pihapiirissä oli puinen kehikko jossa kiipeili ruusuja , "ruusumaja "

Kyseisestä ruusumajastakaan en löytänyt kuin tämän kuvan jossa siskoni on mummon kanssa."Ruusumaja" on näköjään vielä taimi vaiheessa ,sekin 

 

Leikkimökki täytti silloin kaikki päiväni .Aamusta aikaisin mökin matto lensi pihalle ,huonekalut (pieni pöytä, pikkuruinen astiakaappi, nukensänky ja pahvilaatikosta tehty hella) muuttivat paikkaansa mökissä päivittäin. Nukke (nimeltänsä Keijo) nukkui vaunuissa pihalla ja pikku-äiti teki sillä välin ruokaa ja keitteli kahvia. Mummo kyläili välillä  kuin oikeat vieraat konsanaaan.  
Ilman leikkimökkiä kesä ei olisi ollut kesä!


Vuodet vierivät kuin elokuvissa ja leikkimökkejä tuli ja meni ,elämäntilanteiden mukana. Lyöttilään muuttaessani en aluksi osanut haaveillakkaan ,että joskus vielä pihassamme olisi pieni mökki. Kunnes eräänä päivänä mahdollisuus siihen tuli .
 Mökki oli tyttäremme pihanperällä ,vähän käyttämättömänä ja puiden suojaan unohtuneenna.

 Sieltä se aloitti matkansa uuteen pihaansa, meille.

 Mökin paikka pihassa oli tarkkaan harkittu ja huolella tehty

 Viimein tärkeä kuljetus saapui

 ja mökki saatiin taitavien naapureidemme avustuksella paikoilleen.

Leikkimökin väri vaihtui niin ulkopuolelta kuin sisältäkin .

Uudet raput koristavat mökin edustaa (huomaa punaiset nauhat kaiteissa, ne odottivat juhlaväkeä   avaamaaan mökin. Niinkuin oikeissa avajaisissakin jokainen  sai vuorollaan leikata nauhan, kunnes kaikki nauhat oli leikattu ja mökin oven avasi kaikista pienin lapsenlapsistamme, Mimosa)

Huonekalut saivat kauniit heleät värit pinkkiä, keltaista ,violettia, mntunväriä. Taulut ja koristeet löysivät oman paikkansa.

 Nuket nukuivat uudessa sängyssä ja pikku-äidit ja pikku-isä saatoivat ikkunasta seurata vaunuissa olevien nukkejen unta. Kaiken kotileikin välillä on mukava tehdä hiekkakakkuja aurinkoisella pihalla.

Toteutunut haave.
 Minulle ja  varmasti meidän kaikille pienillekkin .On kiva kun mummolassa on ihka oma

LEIKKIMÖKKI

PS. Vielä pieni aikamatka

Sirpa leikkimökin rappusilla ,ikä ehkä noin 2-3 vuotta

Sirpa leikkimökin rappusilla ,ikä 57 vuotta









 

Suomi matkailua osa/1

 

 

Mikkeli

 osaa yllättää !

 

 

 

 

Aatamin  puvussa ja  vähän Eevankin oli tämän kesän  teatteriesitys Naisvuorella Mikkelissä.

 Olipa hauska ja hulvaton  parituntinen.

 Koko esityksen ajan vilahteli aatamin puvussa "aatamia" !  Ei paha ollenkaan,näin vanhemman puoleisen naisen silmin katsottuna. Nauruhermot sai kyytiä ja toivottavasti tuli pari vuotta ikääkin  lisää. (jos on vanhaan sananlaskuun uskominen)

Naisvuori  on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka. Kauniit maisemat ja näkötornin  kiva kahvila tekevät "turistin" elämästä melko mukavan.

Päivän toinen iloinen tuttavuus oli Tertin kartano .Aito sukukartano, kulinaristien kestihovi ja kodikas hotelli sijaitsee noin 7km päässä Mikkelistä.Pihapiirit ja rakennukset ovat kunnostettu perinteitä vaalien ja puuutarha sekä lähiympäristö on saatettu 1800-luvun lopun tyyliin .

Me valitsimme kartonon pitopöydön sijasta kahvilan ja yrttitarhan terassin.Valinta ei ollut laisinkaan huono . Ruoka oli maittavaaa ja laitettu kauniisti esille. Mukavaa oli myös se ,että myyjä-tyttö kertoi yksityiskohtaisesti kiirehtimättä( vaikka jonoa kertyi taaksemme)  mitä ruokaa oli tarjolla.Se jos mikä on mikkeliläistä ystävällisyyttä. 
Terassi tarjosi viihtyisän paikan ruokailuun. "Turistit " viihtyivät ja nauttivat kaikesta näkemästään ja kokemastaan

Pihapiirissä oli myös tallikauppa ja vinttilöytöja tarjoava ihastuttava liike, jossa oli myyniissä uutta ja vanhaa tavaraa. Kaikkea ihanaa hatuista kenkiin ,mekoista koruihin ,laukkuja ja...ja......

.

 Kauniit maisemat ja rauhallinen,kiireetön ilmapiiri
 kruunasi päivä täydelliseksi.

 Jos Tertin kartano miljöineen tarjosi mukavan yllätyksen, yöpymispaikkamme tarjosi toisen sellaisen. Saara-tyttäreni oli valinnut meille oivallisen yöpymispaikan

 Huoneistohotelli MARJASTA


Olipa ihana ja kodikas vaihtoehto persoonattomalle hotelli yöpymiselle. 

Marja tarjosi meille viihtyisän huoneen ihan nukuttavilla vuoteilla,

 kivan pihapiirin ,missä vietimme iltaa "tyttöjen" kesken pitkälle yöhön .
Vähänkö oli mukavaa.

Aamupala syötiin viihtyisässä, pienessä ruokailuhuoneessa.
Kaikkea oli tarjolla yllinkyllin ,joten nälkäiseksi et jäänyt.
 Lähtiessämme pois paikan emäntä, Marja,touhaili kettiössä tiskien kanssa, kotoisasti.
 Kiitokset ja hyvän loppu kesän toivotukset lopetti meidän mukavan vierailun Marjan matkakodissa ja Mikkelissä.

 Mikkeli
 osaa yllättää
 joka kesä uusilla
 "jutuillaan"