Joulukalenteri11.luuku!

H-niinkuin

HYVÄMIELI!

 

Eilinen luuku sisälsi vähän surumielisiä muistoja.

Vaikka hyvä se on välillä ollakkin vähän surumielinen, koska se jotenkin puhdistaa mieltä.

Jottei joka päivä alkaisi kaihoisissa merkeissä , 
yritin heti aamusta saada näkymään ihanan pikkulaulajan ,
lapsenlapsemme, Moonan, meille lähettämän aamulaulun.
Yritin ja yritin !
 Mutta puutteellisten taitojeni vuoksi en saanut tuota esitystä näkyviin.

 Harmi.
 Laulu olisi tuonut hyvänmielen teidän jokaisen päivään .(yritän myöhemmin jonkun tylsän ,harmaan, aamun piristyksesksi)



Joten ettei päivä ihan surulliseksi menisi
 Moonan laulun sijaan voit kuunnella hauskaa Arttu Viskarin:

 Sirpa

Hyvillä mielin huomiseen päivään!

 

Joulukalenteri 10. uukku!

Ä-niikuin 

ÄITI!

Tänään on rakkaan äitimme, Kerttu Siskon, syntymäpäivä.

Äiti olisi tänään täyttänyt 90 vuotta.

ONNEA äidille

 sinne.

Minne?

Taivaaseen tai minä uskon ihan tähän minun vierelleni, tähän aamukahvipöytään ,

katselemaan kun kirjoittelen tätä tarinaa.

Ajatukset palaa äidin viimeisiin päiviin tai oikeastaan viimeiseen hetkeen sairaalassa.

 Miten vaikea hänen oli erota tästä elämästä. 

Miten pelottavalta varmaan tuntui astua tuntemattomaan. 

Vaikka isämme, Olavi, tuntui olevan äitiä jo vastassa ,niin kovasti äiti isän nimeä toisti.

 Äiti yritti  siinä viime hetkessä monta kertaa isälle sanoa ,ettei ihan vielä.

 Mutta ... isän luo äiti lähti.

Tule Tule Pyhä Henki

tähän hetkeen 

joka on pyhä ja pelottava

äiti on edessäni valkoisella vuoteella

hengitys kulkee vaikeasti

jokainen krahahdus vihloo minua

 elämän viimeisinäkin tunteina

  vaaditaan paljon työtä

  pelkkä hapensaanti vie kaikki voimat

silmät raottuvat

katse

lähes alitajunnan rajoilla

oman lapsen itku havahduttaa äidin huomion

Menen ihan lähelle

kuiskaan jos et äiti jaksa enään elää

kuole,kuole,ihan rauhassa

siskoni, veljeni ja minä

kyllä me jo nyt pärjäämme

käsi kädessä

äidin kädessä viimeistä kertaa

me olimme hiljaa 

sanoitta puhuimme toisillemme pitkiä lauseita

niillä me täytämme aukot

jotka välillemme olivat vuosien kuluessa kasvaneet.

Äiti hyvää matkaa sinulle

 nämä sanat ovat yllättäen korvissani 

ja tunnen olevani pieni lettipäätyttö

vilkuttamassa parvekkeelta äidille

joka menee jo.

                                                   (Askola/Porio  Matkaan Naiset)

Olen oppinut oikeasti kuulemaan viestin.

"Tulen aina olemaan kanssasi"

Ikuisesti, täältä , tapahtuipa mitä tahansa. 

Olen turvanasi.

Joulukalenteri 9.luukku!

J-niinkuin

JOULUVERHOT!

Pienen pieni jouluihminen puskee ulos minustakin.(todella pieni)

 Kaikesta tuosta jouluhössötys- hulina- hysteria- kiire- mielettömyydestä 

 olen vuosien saatossa päässyt melko hyvin irti.

 Kun lapset olivat pieniä tilanne oli tietenkin toinen. Koti koristeltiin joulukuntoon, joulukalenteri pussukat täyttyivät vuosittain ja joulukoristeita aseteltiin huoneisiin ja pihalle.

No,se oli silloin .

Pipareita ja torttuja on tullut toki leivottua nytkin monta kertaa. Jouluinen piparikakku on kuulunut kahvipöytämme herkkuihin jo pitkin syksyä. Kynttilöitä on polteltu ,voisin sanoa, joka ilta niin sisällä kun ulkonakin .

 Joten yhteenvetona  kaikesta tästä :

Pieni joulu on asunut sisimmässämme  pitkin vuotta.

Tämän päivän otsikkoon vielä palaten. 

Sen verran  "hurahdin " että vaihdoin jouluverhot.

 Minä. Todellakin. 

Vaikka eipä tuo joulu verhoista tai mistään tuosta kaikesta ulkoisesta koristelusta ole kiinni. 

Vaan siitä että välitämme ,puhumme,

 pidämme tärkeänä ,emme unohda, hymyilemme, 

kosketamme, halaamme, annamme aikaamme,

 pysähdymme kuuntelemaan,olemme läsnä.

Rakastamme.

 

Joulukalenterin 8.luukku!

H-niinkuin

HARMAA!

Harmaata aistitaan silloin kun näkökentästä saapuvä valo vaikuttaa tasapuolisesti,mutta ei kovinkaan voimakkaasti kaikkiin silmän verkkokalvon valoherkkiin näkösoluihin. 

                                                                    (Herra Wikipedia)

Harmaa ei ota kantaa,

se on arkinen ,vaatimaton , ujo.

Se rauhoittaa ,mutta myös masentaa.

Harmaa on usvan ,hämärän, epävarmuuden väri.

 

Arki alkoikin sitten taas tosi harmaana.

Vettä sataa.

Ulkona ei ole valon häivääkään. 

Kaikki yhtä sameaa, harmaata, harmaista harmainta.

Eipä uskoisi  joulun kohta kolkuttelevan ovella.

 Olen pitänyt aina marraskuuta pahimpana vihollisenani ,mutta joulukuu taitaa tarttua veljeään kädestä. 

Yhdessä sitten rynnivät mieleni sopukoihin, nuo ilkikuriset.

Eipä eroa joulukuu marraskuusta ,niin ovat kaksosia.

Kyllä tässä huumorin metsästys on tiukalla.

Iloisen mielen ,kirkkaiden ajatusten 

metsästys julistetaan alkaneeksi.

Ensimmäistä "kaatoa" odotellen.

 

Joulukalenterin 7.luukku!

 

I-niinkuin

ILO!

 

 

Onni astuu mielellään taloon 

jossa ollaan hyvällä tuulella.

                                                    (Japanilainen sananparsi)

 

 

Jos japanilaista sananpartta on uskominen ,

niin onni taitaa astua tänään kotiimme.

 Eilinen ilta oli naurua ja hyvää mieltä tulvillaan. Tyttäreni Siirin kanssa askartelimme kortteja valokuvista

 siskonsa tuleviin 30-v syntymäpäiville, jotka vietetään tulevana viikonloppuna. Valokuvat saivat mielemme hyvälle tuulelle, muistellessamme kaikkea niitä asioita mitä oli tapahtunut.

Linnan juhlien aikaaan viestittelimme veljeni kanssa.

Viestit olivat täynnä naurua ja hullunkurisia asioita.

 Sisältönä oli linnanjuhlat joissa muka olimme mukana.

 Naurusta ei ollut tulla loppua niitä viestejä kirjoittaessa ja lukiessa.

Joten tässä tapauksessa voisi sanoa,että " hullulla on halvat huvit ".

 Naurua ja iloista mieltä saa kyllä todella pienistä asioista

Tämän päivän onnen aihe on tuo ihana valon kajastus joka taivaalta hetken on pilkahtanut.(tosiaan vain pienen hetken)

 Nimitäin aurinko .

Taidan laittaa kahvipöydän valmiiksi .

Onni 

on varmaan jo kohta täällä!

Joulukalenterin 6. luukku!

I-niinkuin

ITSENÄISYYS!

Suomi itsenäistyi Venäjän vallan alaisuudesta vuonna 1917,kun Suomen eduskunta hyväksyi 6.12 Suomen Senaatin laatiman itsenäisyysjulistuksen ja ehdotuksen Suomen uudeksi hallitusmuodoksi. Käytännössä itsenäistymisestä tuli totta kun muutkin valtiot tunnistivat Suomen itsenäisyyden.

Palataanpa taas ajassa taaksepäin. Lapsuuteen. 

Itsenäisyyspäivästä on jäänyt mieleeni tietysti linnanjuhlat ja kynttilät. 

Linnanjuhlia ei jätetty väliin millään verukkeella. Oli illan kohokohta linnoittautua telkkarin ääreen ja ihastella kauniita pukuja ja sitä kaikkea juhlaloistoa. 

 Kaikki se mitä näki oli niin taianomaista ja ihmeellistä.

 Nykyjään tuo taika on kadonnut ja ihmetys on vaihtunut hämmästykseen ja pikkuiseen(Lue: Mitä ihmettä tuolla on päällä. Kato nyt noitakin .Aivan järkky. Jos mulla olis rahaa, niin tuollaista en päälleni pistäisi.Ei voi olla totta, noikin tuolla, miten ne nyt sinne kutsuttu.) arvosteluun paikalla olijoista ja heidän vaatetuksestaan. 

Siihen aikaan ihmisiä ei (muistaakseni) arvosteltu niin kovin tai kovin sanoin ,kuin nyky-aikana.

Toinen tärkeä muisto liittyy noihin kyntilöihin. Miten jännittävää oli kun äiti aukaisi ikkunan sisälasin ja laittoi ikkunan väliin kaksi kynttilää .Kotimme oli niin kauniin oloinen kun ikkunoiden välissä kynttilä paloivat ja muualla oli aivan hämärää. En muista että kynttilöitä olisi poltettu muuten kovin ahkerasti. Ainoastaan syntymäpäiväpöydissä ja joulupöydässä. Niin se aika on muuttunut siinäkin asiassa. Nykyisin oma kotimme täyttyy iltaisin kynttilöiden tunnelmallisesta valaistuksesta.

Jonkin perimätiedon mukaan nuo kaksi kynttilää ikkunassa merkitsi  turvallista yöpymispaikkaa sotilaille. Asiasta on varmasti monta eri versiota ,mutta tuo tuntuu minusta todella uskottavalta ja kauniilta ajatukselta.

Toivotan teille kaikille levollista ja rauhallista itsenäisyyspäivää.

Lähetän myös syvän kiitoksen ja kunnioituksen niille
 jotka ovat mahdollistaneet meille 

itsenäisen Suomen. 

  

Joulukalenterin 5. luukku!

K-niinkuin

KUU!

Aina yhtä salaperäinen,

 luonnon oma

 katulamppu!