Sittenkin
täällä!
On olemassa usko
On olemassa halu
On olemassa lintu
On olemassa ruoho
On olemassa sade
Olen!
Olen olemassa
(Tommy Taberman)
Vielä täällä.
Kuukausi, ylikin, on vierähtänyt.
Sinä aikana olen tuntenut jälleen
luomisen - kirjoittamisen- ajatuksettomuuden- sanattomuuden tuskaa.
Luontokin on ollut tämän kuukauden aikana vähän kuin minä.
Yrittänyt saada jotain uutta aikaiseksi.
Hetkittäin melkein saavuttanut sen ja jälleen kadottanut.
Raskain mielin
palanut siihen hetkeen joka ei pyydä mitään,
eikä vaadi mitään.
Kuitenkin on taas rohkeasti koonut itsensä uudelleen ,
lannistumatta.
Odottamaaan ihmettä
tietäen sen olevan pian tulossa ja
valtaavan kaiken olemassa olevan.
Valon määrä ulkona lisääntyy pikkuhiljaa ja
silloin se lisääntyy minunkin mielessäni.
Olemme kuin sisarukset,
luonto ja minä .
Kuljemme samaa polkua, samaa matkaa.
Päämäränä herääminen johonkin uuteen.
Tässä tapauksessa tosi-kevääseen ja
sen myötä kesään.
Joinakin aamuina kun aurinko
on maalannut taivaankannen
mielettömän kauniiksi,
monien värien sinfoniaksi.
Silloin tiedän,
että tämä odottaminen on kannattanut.
Luonto on puhunut ja
minä olen kuunnellut ja katsonut.
Kata aina pöytään
ylimääräinen lautanen
jos vieras
tai nälkäinen kulkija
sattuisi tulemaan taloon .
Sillä tavalla
ateria maistuu paremmalta.
Muista mikä on onnen ydin :
Se että onnea voi synnyttää
vain jakamalla sitä .
Lakkaamatta kysy itseltäsi
kuinka onnellinen uskallat olla.
(Tommy Taberman)
Ole sinäkin
onnellinen
tästä
hetkestä!
