Joulukalenteri luukku 2.

LUUKKU

2.

Nukahtaessani

 pidän kiinni

käsivarrestasi.

Olen kuin vene,joka illalla

köytetään vahvaan puuhun.

                             (Aino Kemppainen)

Joulukuu! Joulukalenteri!

Joulukalenteri

LUUKKU 1.

                                                      

Kevätkalaan asti

jaksan tammipakkaset

Kesäsaunan savuntuoksun 

tavoittaa ajatus talvellakin 

Elämänmakuun tarvitaan

hyppysellinen unelmasuolaa

                      (Anja Porio)

Loru!

AURINKO,

AURINKO LETTUJA PAISTAA

Aurinko ,
aurinko 
lettuja paistaa.
Auringon lettuja 
hauska on maistaa.


Kiipeän puuhun 
pistelen suuhun .
Loput voin heittäää ukolle
kuuhun.

Sitten käynkin nukkumaan

pikkuinen massuni

 pullollaan.

Tammikuu!

ELÄMÄ!

Levollisena läsnä

tässä hetkessä

kaipaamatta koko ajan 

muuta,muita,muualle.

Ensin on elettävä

monissa ulottuvuuksissa

kahlattava syvyyden suo

suostuttava kuumiin kyyneliin

löydettävä omat kyvyt ja rajat

koettava miten suuri voi olla

ihmisen ilo ja kipu

Silloin sielu ehkä

läsnä

tässä ja nyt. 

                (Anja Porio)

Kuinka pieni ihminen voi

 olla

 suuren taivaan alla. 

Kuinka käsittämätön asia

 kaiken elämän synty ja kuolema voi olla.

Osaisimmepa aina nähdä ja

 kuulla kaiken tuon 

ihmeelisen 

mikä eteemme kannetaan .

Osaisimmepa olla nöyriä

 kaiken

 tuon edessä.

 

  

Ohikiitävää!

Tapaninpäivä
 ajelulla!

Ohikiitäviä 

hetkiä!

Luhdan 

uusi rakennus

 on 

jouluväreissä.

Kuu loisti 

yhtenä katulamppuna.

Kotipiha 

oli peittynyt

 mannaryynirakeista.

Joulukalenteri!

24

LUUKKU

JOULUAATTO

Hyvyytttä ei voi haudata.

Satakertaisena se kokee

ylösnousemuksen.

Rakkautta

 ei voi tappaa.

Tuhatkertaisena se valloittaa

maailman. 

Elämän rohkeutta

ei voi sammuttaa

miljoonat kerrat se nostaa katseen

häneen jonka rakkaus

hyvyys

elämän rohkeus

siunaavat sinua

kaikkina elämäsi päivinä.

Taivaan joululahja

 kaikkille ihmisille.

Täysikuu. 

Jälleen kerran sitä kokee olevansa

pienen pieni ihminen

osana suuren

 suurta 

käsittämättömyyttä.

Toinen ,

 aatto- illan

 suurista käsittämättömyyksistä.

Miten pukilla oli

 naapurin sedän ääni,

oliko sillä naamari.

Kuitenkin 

kaikesta pienestä 

epäilystä huolimatta,

lapsen usko voittaa.

Pukki

 on sittenkin totta.

Kolmas ihme 
löytyi hautausmaan 
hiljaisuudesta
myöhään aatto-iltana.
Kaikki ne  sadat kynttilät,
kaikki ne rakkaat ajatukset
 jotka tuojat olivat jättäneet kynttilän 
sytyttämisen jälkeen.




Kiitos
näistä kaikista hetkistä ,
joita olen kokenut tänäkin 
joulunaikana.

Jolukalenteri!

23

LUUKKU


ÄHKY

Nyt otettu jo

 liian monta.

Jäljellä vielä vaikka kuinka paljon.

Tusina erillaisia rasioita.

Taitaa tulla ähky jo 

pelkästä suklaasta.

Saati sitten vielä ruuat,kalat, kinkku, rosolli ja

 kaikki ne ihanat juustot.

Mitenkä se sanonta menee:

Onneksi joulu on 

vain kerran vuodessa.

Punttisali 

kutsuu heti

 joulun jälkeen .