perjantai 15. marraskuuta 2013

Jou,jou,joulukortti

Tästä alkaa minun 

joulu...

 

Lähetyvän valon ja rauhan juhla,

uudestisyntymisen ihme:

syvimmän pimeyden hetkellä,

kaamoksen mahtikausi päättyy.

Aurinko syttyy sydämiin,

rakkauden liekki voimistuu .

                        (tuntematon)


Ehkä minäkin olen ollut joskus jouluihminen,  varsinkin kun lapset ovat olleet pienempiä ja jouluun oli pakostikkin paneuduttava vähän eri tavalla kun tällä hetkellä.
Vanhemmiten minusta on tullut EI jouluihminen. En tunne omistavani minkäänlaista joulumieltä kaiken sen hössötyksen keskellä mitä joka paikasta pursuaa ulos.
En kaipaa enään hermoja raastavaa lahjojen metsästystä, ruokien suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista. En halaja runsaista joulukoristeista ympäri kotiamme tai kiiltävistä lattioista, kausiverhoista tai matoista.
En tunne huonoa omaatuntoa sotkuisista kaapeista ja komeroista tai likaisista ikkunoista.

Oikeastaan saan sydämen ylilyötejä kauppojen yltäkylläisestä joulutarjonnasta ,
 ja lehtien tarjoamista vinkeistä täydellisen joulun valmistamiseen.
Mihin me sitä kaikkea tarvitsemme, emmekö voi viettä  joulua ilman tuota suunnatonta tavara määrää jota mainosten mukaan emme voi olla hankkimatta.

Toivon että mieleni täyttäisi levollisuus ja rauha .
Osaisin poistaa ajatuksista joulun vaatimukset, tuoden tilalle hiljaisuuden ja vaatimattomuuden.
Uskon että olen onnistunutkin melko hyvin tässä ajatuksessa.
Kodissamme viettää joulua kaksi ihmistä, joille rakkaus , lämpö ja rauha riittää tuoden täydellisen joulumielen. 

Kuitenkin on olemassa yksi asia joista en jouluna luovu .
 JOULUKORTIT. 
Mietiskelen niiden aihetta jo hyvissä ajoin, mutustelen ja suunnittelen ideaa, joka toteutuessaan onnistuu hyvin tai vaihtoehtoisesti menee aivan penkin alle.
Joulukortteja tehdessä tuntuu ihanalta ajatella niitä joiden kanssa en vuoden aikana ole ollut paljonkaan tekemisissä ja samoin heitä joita olen tavannut useammin .




 
 Korttia tehdessä ajatukset  ja muistot kuljettavat minua pitkin yhteisiä hetkiä joita olemme viettäneet yhdessä tai kohtaamisista vuoden varrella. Silloin välimatka ja aika poistuu ,jäljelle jää vain tunne siitä kuinka lähellä kortin saaja juuri sillä hetkellä on.


  


Idea ja sen toteutus on alkanut. Elän jännittäviä hetkiä.




Joulu saapuu hiljaa......







 

 

 

 

 

 

 

 


 



 






  
  
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti