tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi vaihtuu!

Tervetuloa

vuosi

2014

 

Vuosi avautuu eteesi kuin virta.
Älä viivy rannalla,
älä takerru portaisiin:
soljut veden myötä uusiin maisemiin .
                                             (kirjasta Anno Domini 1993)



 
  Näin joulu jolkotti ohitse.
 Päivät vierivät sohvaa kuluttaen ja ruokakaappeja koluten . Päivä ja ilta eivät eronneet paljonkaan toisistaan, aina oli yhtä harmaata ja pineetä. (niinkuin meidän Sini pienenä sanoi)
Kynttilöitä on kulunut jo monta kiloa. Tervetuloa vaan kevätaurinko ja nokiset ikkunat. Sitä odotellessä,liekit sytytetään kuitenkin päivittäin,likaisia ikkunoita uhmaten.




Mennyt vuosi on ollut monella tavalla tapahtumarikas.
Tässä muutamia vuoden kohokohtia:
Saimme viettää hulvattomia, yhteisiä hetkiä kaikkien lapsiemme ja heidän siippojensa kanssa.Niissä hetkissä ilolla ja naurulla oli eturivin paikka.
 Vietimme mukavan kesäloman, ei yltiöpäisesti töitä, vaan lepoa ja kahdenkeskeistä aikaa.
Nautittiin ihanasta kesästä ,sen lämmöstä ja kauneudesta.




 Tavattiin ystäviä, saatiin nauraa ja rupatella, menneistä ja tulevista.
Yksi suurista ilon aiheista oli , että minäkin sain loppukesästä itseni jollain lailla kuntoon,muutaman vuoden antibioottien syönti on loppunut ja keho alkanut pikkuhiljaa toipumaan.
 Ihanin ilonaihe oli uutinen pienestä ihmeestä joka syntyy alkuvuodesta, se aloittaakin uuden vuotemme, ihmeellisyydellä ja ihastuksella.

Paljosta saamme olla kiitollisia menneestä vuodesta.Sen tapahtumista, iloista ja suruistakin.
Uusi vuosi tuntuu aina vähän jännittävältä ja vähän pelottavaltakin.
 Niin paljon siihen mahtuu asioita ja tapahtumia,
 näin vuoden vaihteessa kuin katsoo vuotta taakse päin, sen vasta oikein tajuaakin.
 Kaikesta jännittävyydestä huolimatta lähdemme uuteen vuoteen iloisena ja avoimin mielin.Ajatukset täynnä uusia suunitelmia ja mietteitä.

On ihana aloittaa joka vuosi aina puhtaalta pöydältä. kun kaikki on vielä arvaamatonta.

Kiitos kaikille mahtavasta vuodesta,tehdään vuodesta 2014 yhtä ihana ja mieleenpainuva kuin mennyt vuosikin on ollut.

Sydämessäni on jokaiselle teistä oma paikkansa.
Haleja kaikille!


       
     














 

 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku aukeaa!



J-niinkuin 

JOULUAATTO

 

Lyöttilän kylätalon joulukuusi

 

Joulu on täällä. Näitkö sen kääntyvän
portista pihaan, ravistavan omenapuun oksilta
valkoisena kimaltavaa lunta.
Sillä on tuomisinaan sylillinen iloa
ja hyvää mieltä,
taskuissa pieniä,
onnellisia ajatuksia
ripoteltavaksi kuusen alle.


Näin tulimme joulukalenterin viimeiselle luukulle.
Päivien  kiireet ovat väistyneet ja jokainen meistä voi nyt huokaista, istahtaa ja nauttia joulun tunnelmasta. (joka kaikesta huolimatta taisi tulla meillekkin)Voi heittää vihdoinkin kaiken ylimääräisen touhun pois ja nauttia läheisten, perheen ,ystävien seurasta.

Kiitos sinulle ,että olet päivittäin jaksanut lukea kalenteriani. Toivon sen tuoneen iloa ja vähän toisinaan nauruakin päivääsi.
Minulle se on ainakin tuonut suurta iloa päivittäin. Tuntuu ehkä vähän haikealtakin kun päivittäiset miettimishetket jäävät pois.Kalenterin kirjottaminen on ollut vähän kuin taiteen luomista tai runojen kirjoittamista. Sitä mutustelee asiaa ,korjaa, kirjoittaa uudelleen, tuskailee ja lopuksi on tyytyväinen tulokseen.Luominen on välillä kovin vaikeeta. varsinkin näin amatööriltä.

Toivotan sinulle ihanaa jouluaikaa. 

Rakkaudella  Sirpa




 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku aukeaa!

J-niinkuin 

JOULUKORTTI

 

 

 

 

Joulukalenterini on edennyt toiseksi viimeiseen luukkuun.Joulu-aatto alkaa hiljalleen tulla ryminällä sisään ,ei enään vain hiipimällä. 
Ulos kun katselee ei oikein uskoisi joulun olevan jo ovella, mittari näyttää 
lämpöasteita ja vettä sataa kaatamalla.


Tien pinta on täynnä vettä ,joten toivotaan enkeleitä kaikille tiellä kulkijoille, joulunviettoon matkaajille.

Tänään haluan antaa kaikille teille lukijoille joulukortin. Osa teistä on varmaan jo saanutkin sen postin kautta, mutta niille joille se ei laatikkoon tipahtanut on mahdollisuus lukea se nyt.


Ole hyvä!



Lähestyy valon ja rauhan juhla,uudestisyntymisen ihme,
syvimmän pimeyden hetkellä
kaamoksen mahtikausi päättyy.
Aurinko syttyy sydämiin,
rakkauden liekki voimistuu.


 

 Olen miettinyt syksyn kuluessa pitkään,
minkälaisella joulutervehdyksellä sinua/teitä
tänä vuonna lähestymme. Ajatus ja idea syntyi
ja nyt on kädessäsi ajatusnauha tai rukousnauha,minkälaisena itse sen haluat ajatella.



Jokaiselle helmelle olen miettinyt oman tehtävän.
PUNAINEN helmi muistuttaa ystävien ja läheisten tärkeydestä.
VIHREÄ helmi tuokoon ajatuksiin kaikki muistot ja eletyt hetket.
VALKOINEN helmi kertoo valosta ja toivosta. Uusien asioiden kokemisesta. Onnesta.
Kaikki helmet sitoo yhdeksi ympyräksi RISTI  joka muistuttaa meitä rakkaudesta.
Näitä helmiä pujotellessani olen viivähtänyt jokaisen teidän luona pienen hetken. Toivon, että sinäkin voisit antaa ajatusten lentää näiden helmien avulla muistoihin, ystäviin, rakkaisiin.
Tämä joulutervehdyksemme välittää rakkauden ja ystävyyden tunteen sinulle, meiltä.
Toivotamme rauhallista joulua teille kaikille ,jossa levolle ja hiljentymiselle on oma aikansa.
                                                  T.    Sirpa ja Taisto




















 


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukuun 22.luukku aukeaa!

V-niinkuin

VANHEMMAT

 

Neljännen  adventtisunnuntain , joulukalenterin 22. päivän, omistan rakkaille vanhemmilleni, jo edesmenneille,

ÄIDILLE ja ISÄLLE






Olen istunut jo toista tuntia kone sylissäni, katsonut tuota kuvaa edessäni ,isästä ja äidistä,enkä keksi mitään kirjoitettavaa.
Haikeus ja suunnaton ikävä täyttää ajatuksen,
 muistot lapsuudesta,
lapsuuden jouluista muistuvat mieleen.




Sanat ovat tarpeettomia
hiljaisuus ja kiitollisuus
astukoon sydämeen.
  






perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 21. luukku aukeaa!

M-niinkuin 

MUMMU

 

Vuonna 1966 ensimmäisenä päivänä joulukuuta, mummuni 
kirjoitti muistokirjaani näin: 



Sirpalle!
Elosi olkoon kuin puronen 
joka hiljaa virtailee,
ja niinkuin kedon kukkanen jota
moni ihailee.

   Hyrylässä  Mummu S.



Meidän mummu oli ihana.
 Väsymättä hän jaksoi leikkiä kanssani.  Leikkimökissä juotiin usein leikkikahvia ja hiekkalaatikossa leivottiin kakkuja.Kauppaleikit laitettiin pystyyn hujauksessa ja mummu oli tietenkin asiakkaana.
 Aamuisin hän  herätteli pientä nukkujaa laulullaan ja tarinoiden kertojana hän oli voittamaton , kummitusjutut olivat hänen pravuuri numeroita.


Mummu oli aina paikalla kun tulin koulusta. Valmiina oli välipalat ja mummu, kiinnostuneena minun päiväni tapahtumista.
Hän oli hiljainen puurtaja jolle on olemassa sydämessäni,  ihan oma paikkansa.


Tässä me kaksi erillaista mummua olemme.
(taidamme  olla kuvissa melko lailla saman ikäisinä)


Saima vuosimallia
1898



Sirpa vuosimallia
1957






  
  

   


 

Joulukalenterin 20. luuku aukeaa!



S-niinkuin

SISKO

 

 




Sinä olet mukanani
kuin taskussa kodin avain,
joka lohduttaa palelevaa kättä.
                                                  (Aino Kemppainen)



Tämän päivän olen omistanut siskoille.
Varsinkin omalle ,isolle-siskolleni.


Meidän perheeseen ,siis lapsuuden perheeseen, kuului kaksi tyttöä. Kuten isämme välillä leikkisästi kutsui meitä "vähälikka ja pikkulikka" (äitimme oli tuo "isolikka")
Pienempänä olin siskolleni aika riesa, uskoisin. Melko suuresta ikäerosta (muutama hassu vuosi) johtuen, riipuin riippakivenä kaikessa mukana. Siskosta muodostuikin nuorempana minulle suuri esikuva, jonka tekemisiä ja olemisia tuo pikkulikka ihannoi.

Nyt kun olemme aikuisia naisia, suhteemme on muuttunut. Olemme kaksi tasavertaista naista, jotka jakavat iloja ja suruja toistensa kanssa. On turvallista tietää ,että on joku jonka puoleen voi kääntyä vaikeissakin asioissa, joku jonka suonissa virtaa sama veri kuin itsellä ,jonka mennyt historia koskettaa samalla lailla minua.


Siskon kanssa olemme viettäneet monia hulvattomia hetkiä, joissa nauru ja itku ovat niin lähellä toisiaan. Ilman noita hetkiä  elämänikirjani olisi jäänyt melko tyhjäksi,vajaaksi.


Toivon ,että omatkin lapseni voisivat tuntea sisariaan kohtaan samanlaista rakkautta kuin minäkin omaani ,että kaiken elämän keskellä siskot olisivat tärkeitä ,joihin aina voi luottaa, jotka aina kulkevat mukana kuin kodin avain taskussa.




  

  
   

 
 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku aukeaa!

J-niinkuin

 JOUKUKIRKKO

 

 

 

Isojen ihmisten Jumala
niin kaukana,

mutta lapsen taivaallinen isä
tässä:
- Nyt minä olen taivaassa.
Tämä koti on taivas.
Sinä olet Jumala,
ja Johanna on Jumalan vauva,
- Ja kun minä loukkaan itseni,
niin ota minut syliin.
Silloin sinä olet Jeesus.
                                   (Taskussa kodin avain/Aino Kemppainen)

  
Niin mutkatonta se on ,lapsen usko. Siihen ei tarvita ihmeellisiä näyttöjä ei uskomuksia. Se on vaan elämässä,
tässä ja nyt.


Niinkuin pikkuinen Moona oli sanonut ,ennen kirkkoon lähtöä: 
että mennään Jeesuksen luo, mutta jos ei halua mennä niin sitten ei mene.Tarkoitti kylläkin sanoessaan varmaan kirkkoa  tai kirkon käytävää joka johtaa alttarille,koska pienet kerholaiset usein kulkevat sitä pitkin esiintyäkseen alttarin edessä.( Sanat  ei ihan ehkä sanasta sanaan mennyt näin ,mutta sinne päin.)
Eli niin mutkatonta Jeesuksen luo meneminen on.

Mutkatonta on muutenkin lasten kanssa kirkossa oleminen. 
Ei ole niin tarkkaa jos vähän kävelee tai juttelee ja laulelee omia juttuja.Välillä voi vilkutella kaverille ja hetken kuluttua voi tuskastua koko kirkossa olemiselle.Olisi mukava lähteä jo pois. Nälkäkin tuntuu olevan ,pappi kun ehti alussa kertoa, että kirkon jälkeen on joulupuuroa tarjolla seurakuntatalolla.








Tämä pienten kirkko aloittaa minunkin joulun.
 Kirkonpenkissä istuessa ,
lasten esityksiä kuunnellessa,
suurta joulukuusta,altaritaulua,kynttilöitä katsellessa,
papin kertoessa joulukertomusta,ajatus sittenkin virittäytyy jouluun.
 Ei ole huolta lahjoista, ei kinkusta tai lanttulaatikosta. Saatika sitten tekemättömistä töistä.
On vain tämä hetki.
 Levollinen ja rauhallinen olo.