Kolme asiaa (muunmuassa) jotka tuottavat minulle päänvaivaa
ovat:
Huulipunan osto.
Sukkahousujen osto.
Hiusten pituus.
Huulipunia löytyy kaapistani useita,vaikka
olen heittänyt niitä jo useita pois. Voin siis " hyvällä omallatunnolla"
ostaa taas uusia poistettuani "huonot ostot"
Väri tuntuu kaupassa aina super hyvältä, mutta kotona se näyttää useinmiten liian tummalta, liian vaalealta, tunkkaisen väriseltä, liian sinipunaiselta.Joten ei ole helppoa valita punaa.
Toinen vaikea ostettava on sukkahousut.Tosi on !
Varsinkin jos pitää ostaa juhlasukkahousut. Pitääkö väri olla hiekka, kamel, pippuri, kiiltävä, puolikiiltävä, slim, slam ja vaikka mitä niitä nyt on.Tukeva ,ei tukeva, kiristävä ,kuristava ja niin pois päin. Eli ei siis helppo tehtävä.
Hiukset ovat sitten sarjassa :en koskaan tiedä mitä haluan!
Kampaajalla sanon :jospa leikattaisiin lyhyemmäksi Kotona venyttelen niitä sitten peilin edessä. Tai sitten sanon ,että jätetäänkin pitempi malli , minä kasvatan nyt!
Kotona taas peilin eteen ja tuskailen ,että eihän näitä nyt saa mitenkään. Naisen mieli on niin kummallinen.
Nyt minulla on jälleen kerran kasvatusvaihe, eli saa nähdä miten käy.
Mutta... tänään taisin päästä yhdestä huolesta ,nimittäin huulipunasta.
Ostin uuden ja tämä taitaa olla nyt se
THE HUULIPUNA!
Puna on punainen , ainoa asia mikä taitaa olla punainen meillä nyt jouluna.Helposti levittyvä ,pitävä ,hyvälaatuinen ,merkkituote.
Olen aivan myyty !Olen vihdoinkin sinut huulipunani kanssa.
Voi miten elämä on ihanan punaista!
Tämän tarinan loppuu sopii Jenni Vartiaisen laulu, jossa kerrotaan huulten punaamisesta ja ikuisesta rakkaudesta.
ihanalla auringon paisteella. Pakkasta ulkona on kuutisen astetta,eli loistava keli ulkoiluun.
Eilen illalla oli taas mieletön myrsky ja valotkin olivat muutaman tunnin pois. Kynttilät ja otsalamput ovat näin maalla asuessa tarpeellisimmat välineet mitkä tiedän.
Koirien kanssa käytiin kävelyllä kuvaamassa
SATUPUUTA.
Se on ehkä tavallinen kataja ,pylvään muotoinen
korkea ,sadunomainen. Eli satupuu minun mielestäni.
Uskon ,että illan hämärtyessä metsän eläimet kokoontuvat sen juurelle juttelemaan.
Kertomaan tarinoita päivän touhuista ,hyvistä ruokailupaikoista, ihmisistä joita ovat nähneet.
Vähän samanlaisista asioista kuin me ihmisetkin, kun päivän päättyessä kokoonnumme koteihimme viettämään aikaa perheemme tai ystäviemme kanssa.
Kun satupuun alla on oikein hiljaa,voi melkein kuulla puun kertovan eläinten tarinoita, juuri niinkuin saduissa tapahtuu.
Joulupukki on hyvä ja kiltti,kuvitteellinen mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja!
Joulupukki ajatus on lähtöisin 300-luvulla eläneestä Myran piispasta Pyhä Nikolauksesta.
Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa.
Ensin joulupukki perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen asu vaihtui punaiseen nuttuun amerikkalaisen Santa Claus-joulupukin vaikutuksesta.
Omasta lapsuudesta muistan kuinka jännittävä ja pelottava joulupukki oli. Vielä näin aikuisenakin joulupukki tuo vähän pelonsekaisia tunteita mieleen ,vaikka usko tuohon partasuuhun on mennyt jo vuosikymmeniä sitten.
Oikeastaan koko joulu menetti tavallaan viehätyksensä sen uskomuksen myötä ettei joulupukki olekkaan totta vaan satua.
Tässä muutamia joulukuvia vuosien takaa,kun joulupukki sai lahjatoivomuskirjeen postilaatikkoon vietynä ,mistä tontut hakivat ne sitten yön aikana, silloin joulu oli vielä salaisuuksia täynnä, tonttujen kurkkiessa ikkunoiden takana.
Joulun riemu ja tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Toisinaan ehkä kaipaan tuota lapsen riemua ja uskoa asioihin.Lapsen heittäytymistä joulun taikaan,sen salaisuuksiin .
Tämän ensimmäisen "joululuukun" ,ensimmäisen adventisunnuntain voimme aloittaa tällä joululaululla, näin ehkä nykyaikaisesti, mahtipontisesti, kuitenkin joulun perimmäisen ajatuksen mukaan.
maa jäykistyy päivästä toiseen syvemmältä ja puut vetäytyvät kuoreensa,
silloin meillä on oltava tarpeeksi voimaa.
Silloin hämärä ei enään
häviä notkelmista
eikä päivänvalo riitä
matkoihin ,muutoksiin.
(Liisa Laukkarinen)
Marrakuun viimeinen päivä. Luonto alkaa todenteolla valmistautua talven tuloon.
Tänään alkoi sataa lunta. Maa on saanut hennon valkoisen värin päällensä. Tuuli vihmoo puissa, on oikea "koiran" ilma.
Mistä lie tuokin sanonta on tullut. Meidän koirat makoilevat rennosti, lämpöisen maton päällä, eivätkä havittelekkaan ulos menemisestä. Ehkä sanonta on tullutkin siitä, koirakaan ei halua mennä ulos!
Huomenna on joulukuun ensimmäinen päivä.Joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa täällä Pellon reunalla. Oletko mukana...
Ehkä minäkin olen ollut joskus jouluihminen, varsinkin kun lapset ovat olleet pienempiä ja jouluun oli pakostikkin paneuduttava vähän eri tavalla kun tällä hetkellä.
Vanhemmiten minusta on tullut EI jouluihminen. En tunne omistavani minkäänlaista joulumieltä kaiken sen hössötyksen keskellä mitä joka paikasta pursuaa ulos.
En kaipaa enään hermoja raastavaa lahjojen metsästystä, ruokien suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista. En halaja runsaista joulukoristeista ympäri kotiamme tai kiiltävistä lattioista, kausiverhoista tai matoista.
En tunne huonoa omaatuntoa sotkuisista kaapeista ja komeroista tai likaisista ikkunoista.
Oikeastaan saan sydämen ylilyötejä kauppojen yltäkylläisestä joulutarjonnasta ,
ja lehtien tarjoamista vinkeistä täydellisen joulun valmistamiseen.
Mihin me sitä kaikkea tarvitsemme, emmekö voi viettä joulua ilman tuota suunnatonta tavara määrää jota mainosten mukaan emme voi olla hankkimatta.
Toivon että mieleni täyttäisi levollisuus ja rauha .
Osaisin poistaa ajatuksista joulun vaatimukset, tuoden tilalle hiljaisuuden ja vaatimattomuuden.
Uskon että olen onnistunutkin melko hyvin tässä ajatuksessa.
Kodissamme viettää joulua kaksi ihmistä, joille rakkaus , lämpö ja rauha riittää tuoden täydellisen joulumielen.
Kuitenkin on olemassa yksi asia joista en jouluna luovu .
JOULUKORTIT.
Mietiskelen niiden aihetta jo hyvissä ajoin, mutustelen ja suunnittelen ideaa, joka toteutuessaan onnistuu hyvin tai vaihtoehtoisesti menee aivan penkin alle.
Joulukortteja tehdessä tuntuu ihanalta ajatella niitä joiden kanssa en vuoden aikana ole ollut paljonkaan tekemisissä ja samoin heitä joita olen tavannut useammin .
Korttia tehdessä ajatukset ja muistot kuljettavat minua pitkin yhteisiä hetkiä joita olemme viettäneet yhdessä tai kohtaamisista vuoden varrella. Silloin välimatka ja aika poistuu ,jäljelle jää vain tunne siitä kuinka lähellä kortin saaja juuri sillä hetkellä on.
Idea ja sen toteutus on alkanut. Elän jännittäviä hetkiä.
