Kotihiiri pääsee helposti asuinrakennusten sisätiloihin jopa 1cm. kokoisesta kolosta ja erillaisten materiaalien läpi.
Aamuni alkavat tasaisesti samalla reseptillä.
Vääntäytyminen sängystä ylös, koirat ulos pissalle.Onneksi menevät iloisesti tarpeilleen,ettei tarvitse heti pukea itselle päälle ja lähteä seisoskelemaan ulos kylmään.
Koirille nappulat turpoamaan ja kahvinkeitin päälle .Niin tuttua ja turvallista.
Mutta ei tänä aamuna. Hiiren pieniä papanoita ympäri tiskipöytää. IIIKKKKK.
Siirtelin hiukan tavaroita katsoakseni missä kaikkialla papanoita mahtaa olla ja silloin näin sen.
Inhottava siimahäntä vaani kahvinkeittimen takana.
Minä huutamaan ja puuhellan päälle istumaan.
Hiiri siirtyi, ehkä, huudosta pelästyneenä toiseen paikkaan ja minä piilouduin makuuhuoneeseen.(olen niiiiin naisellinen, että! ) Soitto miehelle töihin joka sitten hälytti vävyn avukseni.
Hiiri piti meitä ihan pilkkana, piiloutui niin hyvin että emme välillä nähneet kuin vilauksen siitä.
Lopulta se hyppäsi työtasolta alas ja yrityksistä huolimatta emme saaneet nuijittua sitä harjalla tajuttomaksi.(lue: kuolleeksi) Joten vaaniminen jatkuu näin...
Kolme asiaa (muunmuassa) jotka tuottavat minulle päänvaivaa
ovat:
Huulipunan osto.
Sukkahousujen osto.
Hiusten pituus.
Huulipunia löytyy kaapistani useita,vaikka
olen heittänyt niitä jo useita pois. Voin siis " hyvällä omallatunnolla"
ostaa taas uusia poistettuani "huonot ostot"
Väri tuntuu kaupassa aina super hyvältä, mutta kotona se näyttää useinmiten liian tummalta, liian vaalealta, tunkkaisen väriseltä, liian sinipunaiselta.Joten ei ole helppoa valita punaa.
Toinen vaikea ostettava on sukkahousut.Tosi on !
Varsinkin jos pitää ostaa juhlasukkahousut. Pitääkö väri olla hiekka, kamel, pippuri, kiiltävä, puolikiiltävä, slim, slam ja vaikka mitä niitä nyt on.Tukeva ,ei tukeva, kiristävä ,kuristava ja niin pois päin. Eli ei siis helppo tehtävä.
Hiukset ovat sitten sarjassa :en koskaan tiedä mitä haluan!
Kampaajalla sanon :jospa leikattaisiin lyhyemmäksi Kotona venyttelen niitä sitten peilin edessä. Tai sitten sanon ,että jätetäänkin pitempi malli , minä kasvatan nyt!
Kotona taas peilin eteen ja tuskailen ,että eihän näitä nyt saa mitenkään. Naisen mieli on niin kummallinen.
Nyt minulla on jälleen kerran kasvatusvaihe, eli saa nähdä miten käy.
Mutta... tänään taisin päästä yhdestä huolesta ,nimittäin huulipunasta.
Ostin uuden ja tämä taitaa olla nyt se
THE HUULIPUNA!
Puna on punainen , ainoa asia mikä taitaa olla punainen meillä nyt jouluna.Helposti levittyvä ,pitävä ,hyvälaatuinen ,merkkituote.
Olen aivan myyty !Olen vihdoinkin sinut huulipunani kanssa.
Voi miten elämä on ihanan punaista!
Tämän tarinan loppuu sopii Jenni Vartiaisen laulu, jossa kerrotaan huulten punaamisesta ja ikuisesta rakkaudesta.