lauantai 14. joulukuuta 2013

Joulukuun 14. luukku aukeaa!



S-niinkuin

SYNTYMÄ

 

 

 

Tämä päivä on elämässäni erikoinen, koska kolmas lapseni syntyi tänään,
pieni tummahiuksinen tyttö.
Isot siskot riemuissaan ja jännityksellä odottivat pikkusiskoa.
Nyt tuosta juhlapäivästä on kulunut 29 vuotta . Ihan hirmuisen pitkä aika. 
Tuo tummahiuksinen pikkuruinen
 on kasvanut aikuiseksi naiseksi ,joka ei tarvitse äitiään elämässään enään joka päivä .
Niinhän elämän pitää mennäkkin ,mutta onhan se aika surullista näin äidin kannalta ,joka ikuisesti haluaisi pitää lapset helmoissaan.


Tähän sopii hyvin Kahil Gibranin  runo:


Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.Pojissaan ja tyttärissään
elämä ikävöi itseään.Teidän lapsenne tulevat teidän lävitsenne ,
mutta eivät teistä
ja vaikka he ovat teidän kanssanne 
he eivät kuulu teille.
Te voitte antaa heille rakkautenne,
mutta ette ajatuksianne.
Sillä he ajattelevat itse.
Te voitte antaa kodin heidän ruumiilleen ,
mutta ette heidän sieluilleen.
Sillä heidän sielunsa
 asuvat huomispäivän taloissa,
joihin te ette voi jalallanne astua,
ette edes unissanne.
Te voitte pyrkiä olemaan heidän kaltaisiaan,
mutta älkää yrittäkö tehdä heistä itsenne kaltaisia.
Sillä elämä ei kulje takaperin eikä jää kiinin eiliseen. 
Te olette jouset ,
joista teidän lapsenne sinkotuvat
kuin elävät nuolet.
Jousimies näkee maalin ikuisuuden polulla,
ja Hän taivuttaa teidät voimallaan,
että Hänen nuolensa lentäisivät väkevinä ja kauas.
Olkaa iloiset Jousimiehen kädessä.
Sillä niinkuin Hän rakastaa lentävää nuolta,
niin Hän myös rakastaa lujaa jousta. 
  


 Niin kauniita sanoja ja niin tosia.
 Lopuksi vähän kuvia ihanista muistoista.






 
 
                                                                                       










ONNEA,
LAPSENI !  Vähän minäkin,onnea!


 








 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti