Suvivirsi

Tänään on saanut lukea iltalehden kirjoituksesta ettei SUVIVIRTTÄ enään lauleta joka koulussa. Tuntuu haikealta ajatella, että perinne joka on ollut vuosikymmeniä katoaa. Kuinka haikea ja itkettävä olo aina tulee, kun tuo virsi lauletaan .Tulee niin oma lapsuus, lasten lapsuus, ja ne monet keväjuhlat mieleen,  tunne siitä että tuosta virrestä kesä vasta alkaa.

Eilen meillä alkoi virallisesti kesä, kun kirkossa laulettiin suvivirsi. Oli pienten seurakunnan kerholaisten kevätkirkko. Oli aitoa iloa ja jännitystä, kun lapset pääsivät alttarin luo esiintymään. Oli herkkä hetki kun perheet siunattiin yhdessä alttarilla.
Näitä perinteitä, yhdessä oloa ,suvivirren veisuuta, lämpöä ja rakkautta me ihmiset tarvitsemme tänä nykyaikana. Hetkeä pysähtymiselle ja hiljentymiselle. 

Jo joutui armas aika ja suvi suloinen ,kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon ,se luonnon uudeks luopi sen kutsuu elohon.

Pieni valokuvaaja

 

Päiväkahville sain pienen seuralaisen 4vuotiaan ikiliikkujan, pienen höpöttäjän, joka himoitsi saada kamerani roikkumaan kaulaansa, ottaakseen silla valokuvia. Keskustelun jälkeen lupa heltisi ja kuvaamien alkoi .Runsaan sadan kuvan joukosta löytyi hauskoja kuvia joista muutama tässä näytillä.

 Lopputulos ei ollut ollut  huono, hauskoja kuvakulmia, kohteita, lapsen silmin ja korkeudelta nähtynä.

REMONTTIA

 

Nyt se sitten  nytkähti eteenpäin, nimittäin remontti. Suuri kaipaus ulkosaunaan ja kiireettömään oleskeluun saunomisen jälkeen sai meidät aloittamaan kauan (n. kaksi vuotta) hiljaiselossa olleen projektin. Kaikkihan alkoi siitä, kun metsän siimeksessä  näimme kauan unohduksessa olleen  rakennuksen. Rakennuksesta löytyi kahden auton talli ja ulkosauna , mökötupineen. Voi meitä onnekkaita! Rakennus oli ollut monta ,monta vuotta (n.15v.) käyttämättä. Joten voi vain kuvitella ummehtuneen ja roinaa täynnä olevan tallin ja saunan kunnon.

Jos oikein tarkkaan katsoo ,puiden lomasta näkyy jotain  jonka voisi kuvitella olevan joku rakennus.

Siinähän se oli . Melko ruman näköinen mutta erittäin terveen oloinen.

Siellä se "mökkärin" ovi häämöttää.

Silloin kun muutimme Kulmalaan ,otimme pihalle ison vaihtolavan juuri tuon autotallitalon tyhjentämistä varten .Voi vain kuvitella sen rojun määrää mikä tuolta lähti jäteasemalle. Valtava lava täyttyi ääriään myöten. Siinä suhteessa remontin aloittaminen piti olla helppoa , kun mitään ei pitänyt enään tyhjentää paisi se kaikki muka tarpeellinen jonka olin säästänyt muuttaessamme Karjalaistieltä pois ja joka paljoudellaan  nyt täytti pesuhuoneen ja vähän saunaakin. Joten tavarat joutuivat jälleen vaihtamaan paikkaa, autotalliin, mitään ei tietenkään ,ehkä, voi heittää pois.

 Ylimääräisten kaappien ym.purkamisen 

jälkeen päästiin vihdoin maalaamaan.Lattiakin sai aivan uuden kuosin.

Lopputulos ei mielestämme ollut yhtään hassumman näköinen.

Uudet ajatukset huoneen sisustukseen ja saunan jälkeiseen oleiluun  siinti jo mielessämme joten rautakauppa ja pari muutakin kauppaa saa saa meidät asiakkaakseen.
 Joten meidän remontin matka jatkuu.....

TUULI

 

Aamusta alkaen on ollut kovin tuulinen päivä, joten tuulen jäljet ovat tämän näköisiä.

Tuuliviirimummokin joutui uurastamaan aamusta iltaan.

 

 

Voi mummo parkaa!!!!

AJATUS...

 

 

Nöyrä,

nöyrempi,

nöyrin.

Olenko?

MISSÄ KESÄ ON...

Aamulla kun avaan verhot lähetän pienen pyynnön ,että aurinko paistaisi. Aika usein se onkin näkynyt taivaalla, mutta nyt kun sitä oikein tarvitsisin on se verhoutunut harmaan  pilviverhon taakse kuin ollakseen kuurupiilossa. Vaikka kuinka sitä etsii, piilo on luotettava ja hyvä. Ei vaan löydy. Vaikka on ollutkin kovin tuulista ja viileää ,hiekkakakkujen leipojat ovat viihtyneet "kakkuhiekan" kanssa.

Paljain varpasin ei kuitenkaan ihan tarkene kuitenkaan olla, kengät täytyy silti otaa pois.

 Kuistikin on niin lohduttoman näköinen suljettuina varjoineen.

 

Taivas on harmaa ja puiden oksat huojuvat hiljaa tuulessa.

Mutta pienen toivon tulevasta lämmöstä antaa pelto ,joka hiukan vihertää.

                 Tällaisena päivänä on ihana laittaa tuli hellaan                              

                                                  
Laitaa villasuikat jalkaan ja nauttia hyvästä kirjaseurasta.

                                                                

HELLUNTAI

 

 

Jos ei ole heilaa heiluntaina, niin ei ole koko kesänä.

Näin väittää tunnettu uskomus.Helluntain seurattomuus ei ole ihan lopullinen tuomio, sillä moniin muihinkin pyhiin on ennenvanhaan yhdistetty vastaavanlaisia enteitä, esimerkiksi helatorstaihin. Se ehkä lieventää ennettä? Vai kurjistaako tilanteen ennestään.

No oli miten oli , heilaa tai ei, tämä helluntai tuntuu alkavan lämpöisissä merkeissä. Eilen illalla oli ukonilma joka taisi jatkua jonkinverran yölläkin. Illalla näimme tämän pilven joka taisi enteillä jo kyseistä ilmaa.

 

Pilvestä  tuli mieleen miten äitini usein sanoi nähtyään yksinäisen pilven lipuvan taivaalla, että se on  PILVILINNA. Lapsena ajatus taivaalla olevasta linnasta tuntui tosi jännittävältä, sadunomaiselta  prinsessoineen ja prinssineen.

Maisema tässä pihapiirissä alkaa pikkuhiljaa muuttumaan. Kesä pukee innolla puut vihreäksi ja ruoho vihertää ja kasvaakin niin ,että kohta ruohonleikkuri pitää kaivaa esille. 

Joka päivä  uusia kukkia ilmestyy pihapiiriin. Tämä aika keväästä ja tästä alkavasta kesästä on se kaikkein parhain. Kumpa päivitäin muistaisin  pysähtyä tämän kaiken kauneuden viereen. Antaisin kiireen unohtua ja nauttisin  vaan näkemästäni. Jotta sydäntalvella voisin kaiken tämän muistaa ja jaksaa sen avulla pitkän talven yli.

Valkovuokkoja

 

Aamulla löysin valkovuokkoja pihasta. Ovat aika ihania kukkia. Tuovat niin lapsuuden äitienpäivän mieleen. Silloisen kotimme lähellä oli pieni "rämeikkö" ,pajuja sun muita puita ristiin rastiin. Sieltä haimme edellisenä iltana, tai aamulla ihanan kimpun vuokkoja.Kukkien antaminen oli se tärkein asia ja kortti tietenkin joka oli väkerretty kaikkien taitojen mukaan.

 

Ihana oli minunkin äitienpäivä. Onnea ja rakkautta koko päivä tulvillaan. Samaistuin niin edesmenneeseen omaan äitiini saadessani ihanan esiliinan. Äitini kulki usein töitä tehdessään samankaltainen essu edessään ,joten perinne todennäköisesti jatkuu.

 

Hiekkalaatikko sai muuten ensimmäiset leikkijänsä. Kakut onnistuivat hyvin. Rakentaja sai olla tyytyväinen.