Helmikuun viimeinen päivä!

LOMA!

 

 

Mietiskelypenkki metsän reunassa.

 

Päivät lipuu kohti kevättä. Aamuisin voi herätä lintujen lauluun .

Uskomatonta!

 Helmikuussa!

 Mieti!

Herään henkiin jälleen.

 Kevät on niin mieletöntä aikaa. 
Kaikki ihmeellinen,
koko kesä 
 on vielä edessä.
 Mielessä hienoista hienoimpia suunnitelmia.( kaikki eivät todellakaaan toteudu, mutta ne haaveet, ne ovat parasta)

Olemme viettäneet menneeen viikon  rakkaani talvilomaa . Ihan vain kotioloissa, tehden;ei mitään maatamullistavaa, mutta meidän mielestä kaikki se pienikin tekeminen on ollut tosi kivaa.Ollaan matkusteltu Mikkelissä ,Helsingissä, Heinolassa, Lahdessa, Kausalassa, Kuusankoskella, Kouvolassa,Mäntsälässä, eli melkoisen monessa paikassa, oikeastaan. Ollaan koluttu kauppoja ja kauppakeskuksia,(rahapussin nyörit ovat oleet hyvin kiinni) istuskeltu kahviloissa ja vähän kylässäkin.Ilahdutettu vierailullamme rakkaita sukulaisiamme,joiden elämänviisaus ja myönteinen elämänkatsomus (kaikista vaikeuksista, sairauksista huolimatta) on opettanut meitä, kuinka keskinäinen kunnioittaminen ja rakkaus kantaa pitkälle.Heitä katsoessamme näemme miten  elämää pitää elää, miten rakkaus kestää läpi pitkän parisuhteen sekä miten toinen on tärkeistä tärkein, vanhanakin .Kuinka ihmeellistä on ,että aina jaksaa  asettaa toisen hyvinvoinnin oman hyvinvoinnin edelle. Jaksaa olla onnellinen uudesta päivästä jonka vielä saa elää yhdessä.

 Sitä on rakkaus.

Peltotiemme

  maisema on muutunut parin  päivän aikana totaallisesti.Moottorisaha on soinut muutaman päivän ja tulos on tämän näköistä.

                                                                               

Kun kaikki oksat ja puiden rippeet on  korjattua pois, tulos on varmasti hieno.Mikä parasta koko hommassa, AURINKO pääsee paistamaan jo aamusta meidän pihamaalle.

Ja vhuuu juttu...

Viikonlopun kunniaksi rakkaani alusti pullataikinan ja minä leivoin, todella maittavasta ja hyvin vaivatusta taikinasta pullat.(olenhan toki leiponut ,varmasti tuhannesti aikaisemminkin ,mutta nyt taisi olla näitä harvinaisia kertoja kun teimme tämän yhdessä) Hyvä ME!

Nauttikaa viikonlopusta.

 Nauttikaa toisistanne,

 Nauttikaa ystävistä .

Nauttikaa vain olemisesta. 

Kuunnelkaa kuinka kevät saapuu!

  

Sisko!

Siskokset,

sinä ja minä!

 

 

 

Minulle 

kukaan tässä maailmassa

ei ole niinkuin sinä

vain sinusta voin sanoa

että synnyit samasta äidistä

sama äiti ruokki meitä rinnoillaan

sama äiti kylvetti ja kapaloi

me olemme samasta kohdusta

monet muistot 

nousevat mieleeni 

ja pyydän

että osaisin olla tämän ainutlaatuisen osani arvoinen

myös sinulle

että osaisin avata itseäni ja jakaa tunteitani siten 

että voisit oppia tuntemaan minut paremmin 

että osaisin kuulla ja kysyä vointiasi siten

että sinun olisi mahdollista kertoa se

mitä nykyisin haluat sisaresi elämästäsi tietävän

että osaisin kasvaa siten 

että en ikuisesti katselisi sinua pikkusiskona

jonka asioihin isonsiskon pitää puuttua

että osaisin ymmärtää 

että sinun kokemuksesi

lapsuudenkotimme asioista ovat erillaisia kuin minun

ja silti yhtä tosia

että sisaruutemme voisi olla

 kahden aikuisen naisen ystävyyttä

                                                         (Irja Askola) 

Tämä viikko alkoi mukavasti, vietin kaksi hauskaa päivää siskoni hellässä huomassa. 

Näihin kahteen päivään sisältyi paljon lämpöä ja sisar energiaa. Hiljaisuudella ei ole paljon sijaa kun olemme yhdessä. 

Siskollani on oiva taito (kaikkien muiden hauskojen taitojen lisäksi)tehdä yhteisistä hetkistä  mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia muistoja. 

Hyvän ruuan ja pitkien keskusteluiden lisäksi

vietimme hauskoja hetkiä kirpputoreilla, joissa pöytien koluamisen välissä, ehdimme parannella maailmaamme monelta kulmalta.Lisäksi teimme muutamia tosi hyviä ostoksia, tietenkin.( tärkeitä tavaroita joita ilman emme mitenkään voi olla, ja jotka ovat todella tarpeellisia)

Makoisten yöunien jälkeen, vallan merkityksellisen makoisten, koska oli iki-ihana nukkua ikkuna hiukan rakosillaan koko yön, (mummotauti iskee juuri pahimmilleen yöaikaan)sillä kotona se ei käy mitenkään päinsä, muutenkuin, että rakkaani nukkuisi täydet ulkotamineet päällään.(sellaista on harvemmin tapahtunut,tuskin koskaan, jos oikein muistelen) Siis asiaan,suuntasimme auton keulan kohti

 

Porvoon vanhaa kaupunkia.Minun täytyy tunnustaa ,että en ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa, vaikka se tässä lähellä onkin. Sivistyksessä huima aukko siinäkin suhteessa. Vanhakaupunki oli kuin Tallinna pienoiskoossa, aivan ihana paikka.Todennäköisesti kaikki muut sen jo tietävätkin.

Aluksi tutustuimme harrastelija taiteilijoiden taidenäyttelyyn.Totesimme tauluja katsellessa ja niiden hintoja tutkisteltaessa, että kykenisimme itsekkin moisiin suorituksiin kirkkaasti, ja taulumme olisivat varmasti hintojensa veroisia.Kyseenalaistimme ehkä vähän taiteilijoiden luomuksia( sekä niiden hintatasoa), mutta eikö  sitä varten näyttelyjä  juuri pidetäkkin. (kauneus on katsojan silmissä ja rahapussissa)

Taulujen jälkeen etsimme mukavan kahvipaikan jossa istahdimme hetken, nauttien mukavasta kahvila miljööstä.

Rentouttavan lepohetken jälkeen matkamme jatkui kohti ihastuttavia pieniä putiikkeja joita riitti katujen molemmin puolin.Muutamasta putiikisti löytyikin tarpeellista ja myös niitä  "ilman tätä en voi olla" tavaraa.

 

Kauppakierroksien jälkeen löysimme itsemme jälleen ruokailun parista.Paikka oli Porvoon keskustassa ,torin reunalla ,vanhassa pankkikiinteistössä oleva kahvila. Piano musiikin tahdittamana virkistimme kehoamme maittavalla salaatilla javuohenjuustopiirakalla. Itsehillintämme joutui kovalle koettelemukselle katsoessamme lasivitriinissä olevia ihania kakkuja ja pikkuleipiä. Pystyimme hädintuskin välttämään tuon suuren kiusauksen kakkujen suhteen. Kymmenen pistettä kuitenkin meille koska voitimme itsemme.

Päivä oli jo kerinnyt pitkälle iltapäivään kun jätimme Porvoon taaksemme uskoen kuitenkin palaavamme kesällä ,  ikuistamaan  sen jokea, kun se liplattelee kesäisessä auringonpaisteessa .

Onnistumisia!

Ilon aihe!

Ystävyys on sellainen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko.

Niillä se sitoo ystävät yhteen, niinkuin maamies pellolla lyhteen.

Myöhästyneet ystävänpäiväkukat teille kaikille!

Jälleen on uusi viikko alkamassa. On uskomatonta kuinka päivät kuluvat niin nopeasti nykyään. Hups vain ja kohta tämäkin viikko on muistojen joukossa.

 Mennyt viikko oli jälleen touhua ja tohinaa täynnä.

Vauva ajatukset on täyttänyt tämänkin viikon ilon aiheella.Niin ihana tuo uusi pieni ihminen on. Hullaannuttanut kaikki , kuinkas muuten.

Korut

 ovat myöskin minun tämän viikon ilon aihe.Olen päivieni täytteeksi yrittänyt väsätä helmikoruja. Innostuin asiasta tosi paljon ja olen jo tehnytkin muutamia korvakoruja ja rukoushelmikoruja. Olen uusiokäyttänyt koruissa suurimmaksi osaksi vanhoja koruja.Kirpputorit ovat oiva paikka niiden löytöpaikaksi, samoin oma koruvarastoni. Rikkinäiset ja parittomat korut saavat näin uuden elämän.Olen purkanut korut alkutekijöihin ottamalla niistä helmet talteen.

 Muutamana päivänä eksyin kuitenkin  Sinellin ihanaa maailmaan Veturissa, hankkien sieltä kauniita uusia helmiä.

Tässä muutama kuva tekeleistäni.Toivon ,että taito tehdä hienompia ja kauniimpia kasvaa kokeilun, yrittämisen ja epäonnistumisen kautta.

 

Ilmeitä!

Näin meillä!

Koiruudet ja lapsuudet.

Ilon lähteitä!

Onnea!

Muistaa merkitä muistiin ilonaiheita viikon aikana olikin hankalampaa (selityksen maku) 

 kuin ajattelinkaan.(ainakin tämän viikon aikana)

Päivät huristivat ohitse sellaisella vauhdillla ettei kalenteria kerinnyt avatakkaan. (selityksen maku)

 Kotimme muuttui sairastuvaksi viikoksi ,

kun rakkaani sairastui flunssaan ja miehethän ovat tunnetusti tosi sairaita kun ovat sairaita.

 Sairaudesta oli tietysti se ilon aihe ,

että vietimme aikaa  tiiviisti yhdessä, välillä vierekkäin sohvalla pötköttäen  ja aina muutenkin näkö ja- kuuloetäisyydellä.(johtuuu osaksi pikkuruisesta kodistamme )

 Leikittelimme ajatuksella ,että olemme eläkeläisiä ja vapaata aikaa on suunnattomasti. Ajatus tuntui tosi mukavalta.Odotan sitä aikaa kovasti.

Kiireetötä elämää jolloin on aikaa kaikille ja kaikelle.

 Keskiviikkona olimme juhlistamassa yhden lapsemme 30- vuotispäivää. Iloista mieltä ja onnellisuuden hetkiä oli ilta täynnä.

Aika vanhentaa lapsiamme ,mutta ei meitä, siltä ainakin meistä tuntuu. Totuus ajan kulusta valkenee, kun pysähtyy peilin eteen, joka kertoo  valehtelematta koko totuuden siitä asiasta, kuinka aika kulkee eteenpäin meidänkin iässä.

                                       Perjantai oli tämän

 viikon paras päivä ,

täynnä rakkautta, suuria tunteita ja onnea.

 Ihana pikku-sisko syntyi Mintulle ja Moonalle .

Voi sitä ihmettelyn ja kysymysten määrää
 minkä vauvan tulo aiheutti.

Lapsen syntyminen on itsellekkin niin ihmeellistä joka kerta ettei sitä koskaan voi ymmärtää,
saatika sitten tajuta tuota suurta ihmettä,sitä
miten täydellinen pieni ihminen voi olla syntyessään.

Olemme niin onnekkaita,
että saamme olla isovanhempia
 niin monelle rakkaalle lapsenlapselle.

Viikkon viimeisenä tapahtumana oli vielä vävyn 40-vuotis syntymäpäiväjuhlat.

 Paljon naurua ja juhlavieraita oli juhlatalo täynnä.

Iloinen ja onnellinen viikko takanapäin .

Uudet tuulet puhaltavat jo tulevassa viikossa.

 

 

Helmikuun helmiä!

Odotus!

 

 

 Onko tämä mahdollista:

saan painaa sinut syliini,

pienimpäni,

ja iloita hellyydestä,

joka sinua on vastassa;

sisarusten silmissä, jotka odottavat

ensimmäistä hymyä kuin kukkaa.

Pienimpäni ,

sinua vastassa on rakkaus,

joka kantaa avuttominta.

                                       (Aune Vähäkangas)

                              

 

Eksyin jälleen vanhojen valokuvien seuraan. Kuvien katselu saa aikaan  paljon hymyä ja pikkuriikkisen haikeutta.

On haikeata katsella lasten kuvia ja huomata kuinka aika on juossut heidänkin elämässä eteenpäin.

 Nyt nuo ihanat pienet piiperoiset ovat perustaneet kukin tahoillaan omat perheet ja

  luovat omissa kuvissaan omia muistojaan. 

Löysin hauskan kuvan  itsestäni kun odotin toista lastani, Minnaa. Viimeisillään oleva "maha" on ajankohtainen asia juuri nyt , koska kuvassa, vielä mahassa oleva , on kohta kolmen lapsen äiti. Laskettuun aikaan on enään vain viikon verran , joten elämme jännittävää aikaa.

Laskettu aika oli tuolloinkin aivan ovella.

Iso-sisko Laura  näyttää niin pikkuiselta tuon valtavan mahan vieressä.

Mutta niin on tässäkin kuvassa, iso-sisko Moona  ei meinaa mahtua masun alle kumartumatta.

Helmikuu on edennyt jo kolmanteen päivään. Olemme hyvää vauhtia menossa kevättä kohti. Ihana ajatella mitä kaikkea mahtavaa ja ainutlaatuista tämä kuukausi tuo mukanaan.
Valo on lisääntynyt ja kevätmieli on täyttämässä pikkuhiljaa mieltäni.
Ajattelin kerran viikossa koota yhteen asioita jotka ovat tuoneet iloista mieltä itselleni ja elämäämme. Yritän päivittäin kirjoittaa ylös hyvänmielen lähteen,

ja jakaa ne sitten kanssanne viikottain. Toivon , tai oikeastaan uskon, että huomaamme kuinka mukavia elämän pikkuasiat voivat olla, ne tavallisetkin.