Eristyksissä
Koko elämä oven takana.
se ja astua kynnyksen yli ,niin koko maailma avautuuu siellä.
Ihmisiä tulee ja menee , he kulkevat kiireesti , puhelevat toisilleen , tekevät työtään.
Tällä puolella ovea aika pysähtyy.Siellä ovat vain minä,sänky, tv, puhelin , soittokello.
Seinässä kulkee kuvio, neljä viivaa sininen -vihreä-vihreä-sininen. Sama toistuu viisitoista kertaa.
Tangosta roikkuu stetoskooppi jolla lääkäri kuuntelee minun sisintäni.
Tässä on koko elämä. Välillä joku koputtaa oveen ,kysyttyään
asiansa poistuu. Joku pukeutuu suojavaatteisiin ja astuu sisälle hiljaiseen asuntooni.
En saa otetta elämääni ,ajatukset ovat tyhjät ,vaikka tuntuu että sadat asiat risteilevät mielessäni .
Mielikuvissani istun kotona, katson taulua joka avautuu ikkunasta
Ääretöntä maisemaa ,sen värejä ,ääriviivoja.
Kaipaan lintujen ääntä ,niiden muuttoa.
Kaipaan syksyn lehtiä ,vaahteroiden värejä.
Kaipaan syliä, kättä ,kosketusta,läheisyyttä naurua ja sanoja.
Haluan elämäni takaisin.
