tiistai 31. maaliskuuta 2015

Tulen, en tule!

Sittenkin

 täällä!












On olemassa usko
On olemassa halu
On olemassa lintu
On olemassa ruoho
On olemassa sade
Olen!
Olen olemassa
                                                  (Tommy Taberman)



Vielä täällä.
 Kuukausi, ylikin, on vierähtänyt.
 Sinä aikana olen  tuntenut jälleen
 luomisen - kirjoittamisen-  ajatuksettomuuden-  sanattomuuden tuskaa.
Luontokin on ollut tämän kuukauden aikana vähän kuin minä.
 Yrittänyt saada jotain uutta aikaiseksi.
 Hetkittäin melkein saavuttanut sen ja jälleen kadottanut.
Raskain mielin
palanut siihen hetkeen joka ei pyydä mitään,
eikä vaadi mitään.
Kuitenkin on taas rohkeasti koonut itsensä uudelleen ,
 lannistumatta.
Odottamaaan ihmettä
 tietäen sen olevan pian tulossa ja
 valtaavan kaiken olemassa olevan.
Valon määrä ulkona lisääntyy pikkuhiljaa ja
 silloin se lisääntyy minunkin mielessäni.
Olemme kuin sisarukset,
 luonto ja minä .
Kuljemme samaa polkua, samaa matkaa.
  Päämäränä herääminen  johonkin uuteen. 
Tässä tapauksessa tosi-kevääseen ja
 sen myötä kesään.

Joinakin aamuina kun aurinko 
on maalannut taivaankannen 
mielettömän kauniiksi,
monien värien sinfoniaksi.
Silloin tiedän,
että tämä  odottaminen on  kannattanut.
Luonto on puhunut ja
 minä olen kuunnellut ja katsonut.







Kata aina pöytään 
ylimääräinen lautanen
jos vieras 
tai nälkäinen kulkija
sattuisi tulemaan taloon .
Sillä tavalla 
ateria maistuu paremmalta.
Muista mikä on onnen ydin :
Se että onnea voi synnyttää
vain jakamalla sitä .
Lakkaamatta kysy itseltäsi
kuinka onnellinen uskallat olla. 
                                         (Tommy Taberman)


Ole sinäkin
 onnellinen
 tästä 
hetkestä!