SITTENKIN!
HELLO!
SÄ HUUDAT!
Olen palanut.
Kuin Adele
Kuin Cheek
.
Tauko on ollut pitkä,ei yhtä pitkä kuin kyseisillä tähdillä,
pitkä kuitenkin,
tavalliselle tallaajalle.
.
Mietin, koko alkavan syksyn ,jätänkö taakseni tämän.
Hautaan Elämää pellon reunalla.
Hiirenhiljaa,
ilman minkäänlaisia seremonioita,
huhuilua,
runsaita mielipidekysymyksiä,
anomisia jatkamisesta.
Poistuisin arvokkaasti.
Ja se olisi siinä.
Kaikken loppu!
Kesä on mennyt menojaaan .
Talvi pyrkii sisään,
vaivaloisesti,
sekin,
mutta niin määrätietoisesti.
Tietäen mitä tahtoo ja mitä tuo tullessaan.
Ei niinkuin minä.
Epätietoinen osaamisestani,
antamisesta,
kyvystä tai kyvyttömyydestä
laittaa ajatuksia näkyville näiden pienten kirjaimien kanssa
ja sijoittaa ne kaikki oikeaan järjestykseen valkoiselle paperille.
Mutta, mutta....
Kuitenkin ,
tämä kaikki on sittenkin ihanaa ajatusleikkiä,
hiljentymistä monien ajatusten virralle.
Mielikuvien poimimista.
Katselemista kaukaisuuteen,
jossa asiat ja kuvat kulkevat omia teitään.
Iloa ,ja onnea siitä että saa ne lopulta vangittua ja siirrettyä elämään
paperille, elämään omaa elämää .
Joten kaikki tämä on sittenkin tärkeätä
minulle, itselleni, ennenkaikkea.
Ehkä myös sinulle joka satut eksymään sivuilleni ja
lukemaan ajatuksiani .
Joten olen palanut.
Elämää pellon reunalla
jatkuu.
