Ilta!

Hiljaisuus!

Milloinkaan emme kuule 

toisiamme niin hyvin 

kuin hitaina

 hiljaisina iltoina

kun istumme pitkään kaksin ja

 kuuntelemme hiljaisuutta.

                                                               (Tommy Tabermann) 

                    

Juhannus!

Meilkein kuin JOULU

on tämä 

JUHANNUS!

 

LAULU

Tuulen tuoksu

 poutasäillä,

aallonjuoksua

tähkäpäillä,

sävel vaihtuva

ilmojen,

varjo haihtuva

perhosen.

Monta ihmettä 

suvikuussa!

Unen vihmettä

maassa, puussa.

Ole huulien

huoku vain,

laulu tuulien

nauravain .

                                       (Aaro Hellaakoski)

Sinulle!

 Kirjoitan tätä kirjettä kettiön pöydän ääressä En ehkä tunne sinua,tai sitten oletkin hyvin tuttu minulle.

 On juhannus-päivän ilta. Ulkona sataa, välillä kovaa ja toisinaan taas hiljakseen ripotellen .

Ilma on kaukana kesäisestä ,aurinkoisesta ja lämpimästä säästä.

Juhannus-aatto kului meillä rauhallisesti

Päivän askareiden (kuulostaapa hienolta) jälkeen lämmitimme ulkosaunan,

 teimme vihdan,joka olikin ensimmäinen tänä kesänä.

Kylläpä se tuntuikin hyvältä kun vihto sen kanssa saunassa.

Söimme juhannusruokaa (nykyaikaisesti ,itsetehtyjä hampurilaisia)

ja sen jälkeen köllähdimme nukkumaan.

Sellaisita aineksista oli meidän 

yksinkertainen  juhannusilta tehty. 

Ei siis sisältänyt ilta kolmea kovaa:

kokkoa,koskenkorvaa,kohmeloa.

Vanhuus on iskenyt. 

 Vai olisiko se mukavuuden halu ja yksinkertaisuuden tavoittelu. 

Veikkaisin juuri näitä.

 Ompa sitä nuorempana tullut rietsittyä tarpeeksi,

 että nyt voi jo huokaista.

Elämä on armollisempaa näin vanhempana,

 enään ei tarvitse mennä ja touhottaa niin paljon tälläisinä juhlapäivinä. 

Tänään aamupalan jälkeen istuskelimme kodassa 

pienten tulien äärellä ja muistelimme mennyttä aikaa.

Ylläty ,yllätys,vanhuuden vahvimpia merkkejä!

 Muistan miten oli ihanaa kun isä haki juhannus-aattona
 koivuja kotimme ovenpieleen.

 Nykyajan nuoret eivät taitaisi ymmärtää tuota tapaa.

 Silloin se oli yhtä tärkeä asia kuin joulukuusi joulu-aattona.

Ruoka ei todennäköisesti näytellyt kovinkaan suurta osaa juhannuksena, 

koska en muista siitä oikein  mitään erikoista.

 Ehkä  se oli pelkkä kiuasmakkara kiukaalla, joka oli sen ajan suurinta herkkua.

Niin on aika muuttunut senkin asian suhteen.

 Nykyaikana ei todennäköisesti kuiasmakkara kuuluisi kenenkään suurimpiin herkkukattauksiin.

 Varsinkaan suven suurimpana juhlapäivänä.

 Juhannusillan  kohokohta oli  Pilliniemen juhannuskokko Riihimäen lähellä. Lapsuuden juhannuksen suurimpia muistoja sekin.

Kuinka se olikaan hienoa kun koko perheen voimin

 ajelimme iltasella katsomaan tuota valtavaa kokkoa.

 Tienvarsi oli täynnä pysäköityjä autoja kun ihmiset tulivat sankoin joukoin ihastelemaan kokon sytyttämistä.

 Se oli todella jännittävää silloin .

Noin yksinkertaisesta asiasta on jäänyt noin suuri muisto.

 Sitä vaan miettii,että minkälaisia juhannusmuistoja 

on omille lapsilleen  jättänyt perinnöksi.

  Todennäköisesti ei mitään ihmeellistä, heiltä kun tätä asiaa kysyy.

Mitäpä vielä olisi muistoissani ,odotappas kun mietin .

 Juhannustaiat.

 Seitsemän erillaista kukkaa piti kerätä ja laittaa ne tyynyn alle.

 Yöllä (jos hyvin kävi) näki unta tulevasta miehestään .

Siinä sitä oli jännitystä jos missään .

Näinkö koskaan mitään, sitä en muista.

 Kukat löytyivät kuitenkin rutistuneena tyynyn alta aamulla.

Sellaisia muistoja on mielessäni ollut tänään.

Peniä mutta tärkeitä.

 Juhannus muistot tuovat mukanaan luotamme poistuneet läheisetkin .

 Ihana muistella heitäkin .

Toivottavasti sinun juhannus on sujunut mukavasti.

 Toivottavasti olet viettänyt ikimuistoisia hetkiä.

Joita voi sitten muistella aikojen kuluttua. 

Huomenna onkin luvattu vähän aurinkoisempaa ilmaa. Kiva juttu.

 Vaikka onhan kesä  kuitenkin kesä, oli sää millainen tahansa.

 Tätä asiaa yritän iskostaa mieleeni. 

Vaikka kieltämättä, aurinko tekee siitä tuhannesti mukavemman.

Terveisiä kaikille. 

Rakkaudella:  Elämää pellon reunalla

Ps.  Kaksi viikkoa on kulunut viimekertaisesta peltokuvasta.
 Näin tänään:

Pellossa muuten kasvaa kauraa.
Kaurapuuro aamuisin  on siltä osin 
  taattu koko talveksi

Aurinkokin näyttäytyi juuri
 sillä hetkellä kun otin kuvan.
Juhuu!

Valo!

Hymni valolle! 

                          (Uuno Kailas)

                        

                                          

       Valon tulva tää

miten maan yli kirmaa!

Se päihdyttää.

On kuin jokin kristallimalja välkkyis

kädes enkelin ------ viiniä maahan läikkyis;

kuin kipunois

kiven kyljessä kulta----- ja karkelois

siness ilmanhenkiä tuhatluvuin,

läpikuultavin, häilyvin harsopuvuin.  

Vihdoinkin
 kesä on

   tullut pellon reunalle. 

Tästä se alkaa!

          

Silloin kun olin pieni tyttö!

Kauan

 aikaa sitten!

Sydämeni täytti kesä,

suuret hiekkarannat

villit kukkaniityt.

                                    (Aino Kemppainen)

 

Kesä,kesä,kesä!

Silloin kun olin pieni tyttö

  pyykit kuivattiin juuri noin .

Pyykkinarut risteilivät puusta toiseen ja 

lakanat liehuivat pitkinä rivinä.

Kuivuessaan ne tuoksuivat

 taivaallisen puhtaalta.

Silloin kun olin pieni tyttö

 tein pieniä retkiä omalla pihalla. 

Eväät ja mehu pikkuiseen laukkuun ja seikkailu oli valmis.

Niin pienestä asiasta jäi niin mieleenpainuvia muistoja

Silloin kun olin pieni tyttö

mummon kanssa istuskeltiin keinussa ja 

juteltiin asioita maan ja taivaan väliltä.

 Toisinaan mummo

 kertoi tarinoita kummituksista ja kaikesta

yliluonnollisesta.

 Mummo oli melkoinen tarinanikkari.

Silloin kun olin pieni tyttö

mummolassa hampaat pestiin suolavedellä ja

haavan päälle laitettin ratamonlehti.

Silloin kun olin pieni tyttö

mustikkamaito oli parasta herkkua.

Silloin kun olin peni tyttö

kerättiin kusiaisenmunia sideharson päälle.

Silloin kun olin pieni tyttö

kissankäpälä oli kaunein kukka minkä tiesin .

Silloin kun olin pieni tyttö

uitiin joka päivä. 

Vesi ei ollut koskaan liian kylmää.

 

Silloin kun olin pieni tyttö

maailmassa ei ollut muuta

 vuodenaikaa kuin kesä.

Silloin kun olin pieni tyttö.

Silloin kun olin pieni tyttö.