Arki!

JA NIIN

  ARKI PALASI !

 

 

Tänä aamuna heräsin itsekseni,yksikseni.

Tänä aamuna keitin kahvit, tein aamupalan itsekseni,yksikseni.

Tänä aamuna katselin päivän heräämisen uuteen päivään itsekseni,yksikseni.

Tänä aamuna olin ihan itsekseni,yksikseni.

Tänä aamuna arki alkoi.
Pitkä loma loppui(vaikka minullahan tämä on loputon loma, minä onnellinen)rakkaani aloitti arkiset työt.Nyt on taas opeteltava viettämään päiviä itsekseni,yksikseni. Ei auttanut vaikka kuinka yritti pyristellä vastaan, loma vain tuli tiensä päähän. Herätyskello soi jälleen armottomasti tänä aamuna kello puoli neljä.

 Kaksi kuukautta sujahti ohitse kuin yksi päivä .Vasta kuin tajusi loman alkavan ja  olevan, alkoi arki painaa jo harteita. Viimeinen viikko oli jo hiljaista irtaantumista lomasta. Vaikka kuinka yritti olla ajattelematta, mieli oli välillä kovin haikea.

Nyt on siis yritettävä löytää tästä arjesta se arjen ilo. Kyllähän se sieltä löytyy tiedän sen.Vie vain hetken aikaa, tämä paluu , kuin pitkältä matkalta, tähän itsekseni, yksikseni olemiseen.

Ystävämme Kurkisen pariskunta ,Herra ja Rouva kurki jatkavat näköjään vielä lomaansa.Joka aamuinen tervehdyskäyti pellon reunalle (ehkä käyvät aamulenkillä,niin reippaan näköisiä ovat) jatkuu edelleen. Tänä aamuna Herra kurki(luulen niin ) levitteli siipiään kuin venytellen liikuntasuorituksen jälkeen. Venyttelyn suoritettua Herra teki muutaman  tasahyppyn ja päästi nokastaan pari karjaisua. Rouva kurki vastaili miehelleen vienolla äänellä kuin sanoen: Hmmmm, ihmisystävämme ovat näköjään palanneet arkeen ,loma näyttää loppuneen heiltä, voi raukat, kesääkin kun on vielä jäljellä.
Onneksi meillä on vielä lomaa vähän aikaa , ennenkuin lentomme kotiin alkaa.

Me onnelliset!

Kukkuu!

TÄÄLLÄ OLLAAN

VIELÄ!

 

 

Päivät hujahtavat huomaamatta eteenpäin.

 Maanantai on kohta sunnuntai.

 Sunnuntai kohta lauantai.

 Kesäkuu vaihtui tuota pikaa heinäkuuksi.

Puiden lehdet ovat vaihtaneet värinsä,

 heleän vihreästä ,syvän tumman vihreäksi.

Sade on piiskannut ,aurinko hellinnyt.

Kesäloma alkoi ja nyt häämöttää maali. 

Ihana odotus vaihtuu haikeuteen ja muistoihin.

Koeta siis malttaa vielä.

 Kun hetki (kesä)rauhoittuu, aika antaa aikansa, palaan ahkerammin luoksesi kertomaan tarinoita menneestä ja tulevasta.

Paljon on asioita tapahtunut (niitä tavallisia, kuitenkin niin tuiki tärkeitä) 

Luvassa paikallismatkailua,

 rakentamista,

lasten (mummon )riemua,

hikeä ja kyyneliä,

ilonpipanoita,

kuppipäivitystä

(perhe kasvaa kasvamistaan)

onnen hetkiä,

naurun retkiä.

ONNELLINEN RUNO

Hiljainen ilta on tullut ja kaste jo lankee.

Hienoon seittiin se kietoo ruohot viileän maan.

Ihminen, minulle rakkain, apilapellossa kahlaa

etsien paljain jaloin ja palellen onneaan.

Lohdutus pieni on kätketty apilapeltoon:

Ei ole onnemme nuori hukassa sittenkään .

Hymyten palaat hämärää polkua pitin .

Heinän lehtikin antaa uskoa elämään.

                                                ( Oiva Paloheimo )