I-niinkuin
ILTALAULU
Monet rituaalit kuuluvat meidän monien nukkumaan menoon .
Pitää syödä vähän iltapalaa.
On käytävä hammaspesulla.
Luettava ehkä kirjaa hetken aikaa.
Iltarukous kenties.
Hyvänyön suukot ja toivotukset .
Pöyhittävä tyynyt oikeaan asentoon.
ja sitten toivottava että nukkumatti tulisi unihiekkansa kanssa.
Olin eräänä iltana hoitamassa lapsenlapsiani Minttua ja Moonaa.
Näille tytöille nukkumaan meno tapahtuu tietyssä järjestyksessä, heidän omia rituaaleja noudattaen.
Iltapalat ,pesut ja sadut hoituvat mummolta vielä hyvin , mutta kuinkas kävikään kun tuli iltalaulun aika.
Tytöt omissa sängyissään odottivat kun mummo kuumeisesti yritti muistella laulun sanoja.
Ei muistunut mieleen ,ei!
Kunnes nykyaikaisena mummona otin kännykän ja yritin googlesta etsiä kyseistä laulua.
Onnistumatta kuitenkaan siinä ,koska puhelimessa ei ollut minkäänlaista kenttää. Oli siis laulettava sinne päin, johon Moona tuskastuneena tokaisi ; että lauletaan yhdessä.
No, laulu tuli jotenkin laulettua ,sanat sekaisin ja väärissä järjestyksissä.
Ehkä kuitenkin onnistuin ,koska hiljaisuus
laskeutui huoneisiin jonkin ajan kuluttua.
Seuraavalla kerralla tästä viisastuneena ,monistan itselleni sanat paperille.
Tässä teille kuultavaksi Moonan ja Mintun rakastama iltalaulu.
Minä lapsi pienoinen,
aamuin illoin rukoilen.
Pienet kädet yhteen liitän,
Taivaan Isää aina kiitän.
