maanantai 17. kesäkuuta 2013

SADE

 

Savun viehkeä leikki
siinä sielun koti
asfalttikadun lapselle

Tulen loimuun ja lämpöön
palaavat sukupolvet 
jo menneet
syntymättömät lapset
unelmin tuhatvuotisin

Esiäitini jo tiesivät
liekin lähellä et koskaan yksin
                           (Anja Porio)



Tänään on ollut vähän sateinen päivä 




Juuri oikea päivä laiskuuteen, oleiluun ja mietiskelyyn.
Aamulla, kota,
 sai tämän päivän vieraat,kun asetuimme viettämään päiväämme sinne. 



Ihana tulen rätinä ja lämpö täytti kodan ja sielumme




                                                                                    



Pihalla sade pisaroillaan ravitsi kukkia  ja  puita.
                                                                              

 
 Sade loppuu kuitenkin aina. Luonto on raikas ja puhdas.




Paljaan jalanpohjan verran 
nurmikkoa,
maata.

Käsi kädessäsi kuljen.
Sinun kämmenpohjasi verran
rakkauden lämpöä,
taivasta.
                         (Anja Porio)










                                
                                       
                                                            





      


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti