Hiidenvuori
Monta vuotta vierähti ennen kuin kiipesin taas uudelleen HIIDENVUORELLE ,Iitin hienoimmalle näköalapaikalle
Vuori kohosi edessämme jykevänä ,kunnioitusta herättävänä .
Polut ovat vuosien saatossa leventyneet ja puhdistuneet ,joten tarpominen vuorelle oli melko vaivatonta.
ja mikä hienointa tässä nykymaailmassa,metsään oli ilmestynyt suunnaton määrä rappuja joita pitkin näin huonokuntoinen / jalkainen kipusi melko kevyesti vuoren laelle saakka. Jos ei oteta lukuun puuskuttamista ja sydämen lyöntiä joka hipio huippulukemissa.
Sydänkohtauksen uhallakin tämä kipuaminen kannatti.
Näkymät ovat kerrassaan huikeat ,tyrmäävät, kauniit, ajatusta antavat, kunnioitusta herättävät, levolliset , ihmeelliset
ym. ym. ym.
Oli ihana istua kalliolla ja antaa katseen kiertää ja nähdä ympärillä niin kaunista maisemaa. Tuntui ihan ,että aika pysähtyi siinä istuessa ja rauhallinen olo laskeutui ympärille.
Matkalla alaspäin huomasimme metsäntontun käyneen myös vuorella. Oli näet jättänyt paloja parrastaan puiden oksille riipumaan.
eli oksissa riipui NAAVAA. Naava on jäkäläsukua johon kuuluvat lajit kasvavat puiden oksilta roikkuvina ja muistuttavat ulkonäöltään harmaata tai vihreätä partaa.
Joten tonttu se oli ollut!
Iltakahvit joimme veneellä . Nämä kahvit olivatkin vähän hienommat jos huomasit, oli oikein lakkalikööriä mukana, porkkanakakkua sekä suukkoja, suklaalla ja perinteisesti.
Koko päivän menot kruunasi upea auringonlasku joka värjäsi taivaankannen hienoksi maalauksesksi.
Tämä päivä oli täydellinen.
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti