Kolme naista
kolme elämää
kolme tarinaa
ÄITI
Omaan perheeseni, siis ihan lapsuuden aikaiseen, kuului äiti, isä, iso-sisko ja pikku-veli. Minä olin siis keskimmäinen pitkän ikäeron jälkeen siskooni ,joten minusta ehkä tuli perheen pieni lemmikki lellikki, kunnes pikkuveljeni syntyi.(niin minusta varmaan tuolloin tuntui) Elämä silloin oli hyvin tavallista. Ensimmäinen telkkari tuli taloon ,merkkinä Philips, iso laatikko joka oli mustavalkoinen, auto oli "Mosse" ja leikkipaikkana oli kaupan takapiha.Vesi kannettiin sisään ja ulos.Juhlaruokana oli nakit,herkkuja saatiin tosi harvoin .Ulkosaunassa saunottiin vain lauantaisin ja pyykki pestiin padassa. Asuimme tuolloin kaupan yläkerrassa pienessa kahden huoneen asunnossa. Myöhemmin,olessani jo kansakoulussa muutimme omaan punatiiliseen taloon , joka oli silloisen mittakaavan mukaan melko hieno.Nyt ajaessani lapsuuskotini ohitse ,tuntuu se vähän vaatimattomalta.
Lellikki kirjoitti silloiseen ystäväkirjaan haluavansa isona tulla äidiksi ja lastenhoitajaksi.
Molemmat haaveet toteutuivat.Ihan omasta takaa.Nukkeja rakastavasta ja kotileikkejä leikkivästä pikkutytöstä tuli suurperheen äiti ,joka saattoi sanoa olevansa lastenhoitaja, äitinä olemisen lisäksi.
Tuosta pikkuisesta tytöstä kasvoi nainen joka on selvinnyt monellaisista elämän hetkistä. Nainen, jota on keitetty kaikenlaisissa "liemissä ".Nainen josta on kasvanut vuosien saatossa itseensä uskova, ehkä vähän rohkeampi, aikuinen nainen. Jolle voin välillä sanoa: Hyvä Sirpa, olen ylpeä sinusta!
Vuodet vierivät vääjäämättä kovaa vauhtia eteenpäin. Ison perheen lapsista, noista pienistä piiperoisista, kasvoi itsenäisiä nuori. Ajan kuluessa kaikki he aikuistuvat kukin omaa tahtiaan.Äidin rooli on nyttemmin muuttunut vähän,kasvattajasta kuuntelijaksi ja olkapääksi, jonka luokse, toivottavasti, on välillä hyvä tulla. Äidin, jonka jonkinlainen elämänviisaus saattaa auttaa ilon- ja surunhetkissä pienen matkaa uuteen huomiseen.
Jokainen heistä on luonut ja on luomassa koko ajan lisää, oman elämänsä tarinakirjaa, joista yhdestä kirjasesta raotan vähän sivuja. Pieni tarinani kolmen naisen elämästä jatkuu ,tyttärestäni, toisesta sukupolvesta, erillaisemmasta kuin omani on ollut.
Tarina TYTÄR alkakoon .....kohta!
Vuodet vierivät vääjäämättä kovaa vauhtia eteenpäin. Ison perheen lapsista, noista pienistä piiperoisista, kasvoi itsenäisiä nuori. Ajan kuluessa kaikki he aikuistuvat kukin omaa tahtiaan.Äidin rooli on nyttemmin muuttunut vähän,kasvattajasta kuuntelijaksi ja olkapääksi, jonka luokse, toivottavasti, on välillä hyvä tulla. Äidin, jonka jonkinlainen elämänviisaus saattaa auttaa ilon- ja surunhetkissä pienen matkaa uuteen huomiseen.
Jokainen heistä on luonut ja on luomassa koko ajan lisää, oman elämänsä tarinakirjaa, joista yhdestä kirjasesta raotan vähän sivuja. Pieni tarinani kolmen naisen elämästä jatkuu ,tyttärestäni, toisesta sukupolvesta, erillaisemmasta kuin omani on ollut.
Tarina TYTÄR alkakoon .....kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti