TÄÄLLÄ OLLAAN
VIELÄ!
Päivät hujahtavat huomaamatta eteenpäin.
Maanantai on kohta sunnuntai.
Sunnuntai kohta lauantai.
Kesäkuu vaihtui tuota pikaa heinäkuuksi.
Puiden lehdet ovat vaihtaneet värinsä,
heleän vihreästä ,syvän tumman vihreäksi.
Sade on piiskannut ,aurinko hellinnyt.
Kesäloma alkoi ja nyt häämöttää maali.
Ihana odotus vaihtuu haikeuteen ja muistoihin.
Koeta siis malttaa vielä.
Kun hetki (kesä)rauhoittuu, aika antaa aikansa, palaan ahkerammin luoksesi kertomaan tarinoita menneestä ja tulevasta.
Paljon on asioita tapahtunut (niitä tavallisia, kuitenkin niin tuiki tärkeitä)
Luvassa paikallismatkailua,
rakentamista,
lasten (mummon )riemua,
hikeä ja kyyneliä,
ilonpipanoita,
kuppipäivitystä
(perhe kasvaa kasvamistaan)
onnen hetkiä,
naurun retkiä.
ONNELLINEN RUNO
Hiljainen ilta on tullut ja kaste jo lankee.
Hienoon seittiin se kietoo ruohot viileän maan.
Ihminen, minulle rakkain, apilapellossa kahlaa
etsien paljain jaloin ja palellen onneaan.
Lohdutus pieni on kätketty apilapeltoon:
Ei ole onnemme nuori hukassa sittenkään .
Hymyten palaat hämärää polkua pitin .
Heinän lehtikin antaa uskoa elämään.
( Oiva Paloheimo )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti