Suomi matkailua osa/1

 

 

Mikkeli

 osaa yllättää !

 

 

 

 

Aatamin  puvussa ja  vähän Eevankin oli tämän kesän  teatteriesitys Naisvuorella Mikkelissä.

 Olipa hauska ja hulvaton  parituntinen.

 Koko esityksen ajan vilahteli aatamin puvussa "aatamia" !  Ei paha ollenkaan,näin vanhemman puoleisen naisen silmin katsottuna. Nauruhermot sai kyytiä ja toivottavasti tuli pari vuotta ikääkin  lisää. (jos on vanhaan sananlaskuun uskominen)

Naisvuori  on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka. Kauniit maisemat ja näkötornin  kiva kahvila tekevät "turistin" elämästä melko mukavan.

Päivän toinen iloinen tuttavuus oli Tertin kartano .Aito sukukartano, kulinaristien kestihovi ja kodikas hotelli sijaitsee noin 7km päässä Mikkelistä.Pihapiirit ja rakennukset ovat kunnostettu perinteitä vaalien ja puuutarha sekä lähiympäristö on saatettu 1800-luvun lopun tyyliin .

Me valitsimme kartonon pitopöydön sijasta kahvilan ja yrttitarhan terassin.Valinta ei ollut laisinkaan huono . Ruoka oli maittavaaa ja laitettu kauniisti esille. Mukavaa oli myös se ,että myyjä-tyttö kertoi yksityiskohtaisesti kiirehtimättä( vaikka jonoa kertyi taaksemme)  mitä ruokaa oli tarjolla.Se jos mikä on mikkeliläistä ystävällisyyttä. 
Terassi tarjosi viihtyisän paikan ruokailuun. "Turistit " viihtyivät ja nauttivat kaikesta näkemästään ja kokemastaan

Pihapiirissä oli myös tallikauppa ja vinttilöytöja tarjoava ihastuttava liike, jossa oli myyniissä uutta ja vanhaa tavaraa. Kaikkea ihanaa hatuista kenkiin ,mekoista koruihin ,laukkuja ja...ja......

.

 Kauniit maisemat ja rauhallinen,kiireetön ilmapiiri
 kruunasi päivä täydelliseksi.

 Jos Tertin kartano miljöineen tarjosi mukavan yllätyksen, yöpymispaikkamme tarjosi toisen sellaisen. Saara-tyttäreni oli valinnut meille oivallisen yöpymispaikan

 Huoneistohotelli MARJASTA


Olipa ihana ja kodikas vaihtoehto persoonattomalle hotelli yöpymiselle. 

Marja tarjosi meille viihtyisän huoneen ihan nukuttavilla vuoteilla,

 kivan pihapiirin ,missä vietimme iltaa "tyttöjen" kesken pitkälle yöhön .
Vähänkö oli mukavaa.

Aamupala syötiin viihtyisässä, pienessä ruokailuhuoneessa.
Kaikkea oli tarjolla yllinkyllin ,joten nälkäiseksi et jäänyt.
 Lähtiessämme pois paikan emäntä, Marja,touhaili kettiössä tiskien kanssa, kotoisasti.
 Kiitokset ja hyvän loppu kesän toivotukset lopetti meidän mukavan vierailun Marjan matkakodissa ja Mikkelissä.

 Mikkeli
 osaa yllättää
 joka kesä uusilla
 "jutuillaan"

Arabian kaunokaiset!

Minäkö muka 

keräilijä!

Kuppi on astia josta juodaan juomia, kuten teetä tai kahvia.

Niitä valmistetaan muun muassa posliinista tai savesta.

Useinmiten kupista käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä kahvikuppi,

vaikka kupissa ei kahvia olisikaan.

Mittayksikkönä kuppi vastaa 1,25 dl tilavuutta.

Kupin erottaa mukista sen ohuempi reuna ja erillaisempi muoto.

                                                (Kaikkitietävä Wikipedia kertoo kupista näin ) 

Pienenä Sirpana keräilin lasinpaloja.

 Sinisiä ,vihreitä ,kirkkaita, kaiken värisiä ja kokoisia.

 Ne olivat niin kauniita, varsinkin kun katsoi maailmaa niiden lävitse.

Lasinpalojen jälkeen tulivat kiiltokuvat keräilykohteeksi.

 Kaikken ihanimpia olivat ne, joissa oli  hopeahilettä päällä.

Siihen aikaan oli myös tapana vaihdella kiiltokuvia, tai sitten tehtiin Aku-Ankasta vihkonen jonka sivut käännettin niin että kiiltokuva pysyi sivun sisällä.Vaihdettavalla kiiltokuvalla tökättiin jotain kohtaa sivuista jolloin vihkosen omistaja vaihtoi suosiolla tuon tökätyn kiiltokuvan. Joskin vaihtoa mietitiin välillä pitkään ja hartaasti. Toisena vaihtoehtona oli pakkovaihto, jolloin joku onneton saatoi menettää kauniista kauneimman kiiltokuvansa. 

Kirjat täyttivät jossain vaiheessa hyllyni.Silloin keräilin
  Tiina sarjaa,
joskaan ei Enid Blytonin
Salaisuu-Viisikko -Arvoitus sarjat olleet  yhtään huonompi vaihtoehto.
 Muun muassa Pieni runotyttö tai Anna-sarja kuului myöskin hyllyni vakioasukkaisiin. Nämä kuolemattomat tyttökirjat. 

Sen jälkeen olen keräillyt kaikenlaista.
Kermanekkoja, kukkopillejä, lasilintuja, enkeleitä ,Arabian seinälautasia, Heljä-Liukko Sundströmin seinälaattoja. 
Jopa helmitaulut oli kerran keräily innostuksen kohteena.

Nyt keräilyni kohteena on kauniit ja herkät Arabian vanhat kahvikupit.Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ja kirjoittanut, kuvien kera.
Kupit eivät vain ole vitriinissä ihailtavana, vaan ne katetaan vieraidenkin iloksi kahvipöytään.
Niissä jos missään on se ohut reuna joka on  Wikipedian nimeämä kahvikupin tuntomerkki. Kahvikupissa se on mielestäni  tärkeä ominaisuus.Kuten myös, että kahvikupin reuna on "pehmeä". Sen pitää tuntua mukavalta huulissa.Pehmeys on jotenkin yhteydessä kupin lasituksen kanssa.,sanovat viisaat. (Olenkohan ihan täysissä järjissäni näissä asioissa. Vaikkakin edesmennyt isäni olisi kanssani samaa mieltä juuri näistä seikoista. Hän jos kuka oli tarkka kahvikupin valinnassa, mikä tahansa ei hänelle kelvannut.)


Nyt tämä kuppijoukkoni on kasvanut jälleen useilla ihanilla yksilöillä.
Oletko kanssani samaa mieltä.

Luulen niin .


Katso ja ihastu!

 Koskaan ei tiedä milloin
 kirpparilta
 löytyy taas uusi ihana
 aarre!
Siinä on keräilyn,

 "se juttu"
  
    





 

  

                          

                                        

Haave!

Tulevat

emännät (kö)

 

 

  Ihan pienenä haaveilin ,että minusta tulisi lastenhoitaja tai äiti.

Tavallaan niin kävikin. 

Tuli monen lapsen äiti ja siinä samassa ,

voisi sanoa ,että lastenhoitajakin .

Vähän isompana toivoin, että minusta tulisi maatalon emäntä.

 Olisi karjaa ja viljaa.

 Onneksi tielleni ei koskaan eksynyt  tulevaa nuorta isäntää.

Jos niin olisi käynyt,voi, voi sitä isäntä parkaa ,lehmät ja viljat mukaanlukien.

Olikohan  näillä pienillä tytöillä tänään  samanlaiset haaveet tulevaisuuden suhteen, kuin mummolla aikoinaan.

 

Näissä  tunnelmissa!

 

 

 

 

 

 

Syksyn ylistys!

Niin ole tervetullut,

 syys!

 

 

Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa.

Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalla palaa.

Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.

Jott´ uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla.

                                                     ( V.A.Koskenniemi)

Viljan puinti on alkanut.

    Kynttilät on sytytetty.

Olet siis tervetullut!

SYYS!

  

             

Lähtöselvitys!

Hei vaan!

 

 

Hei sinä siellä ,ihmisystävämme.

 Ilmoitamme vaan ,että taidamme siirtyä lähtöselvitykseen ja siitä lähtöportin läheisyyteen.

 Ajattelimme ,että matkamme  määränpää on Pohjois-Afrikka tai vaihtoehtoisesti Lähi- Itä. Jos emme jaksa lentää niin pitkälle jäämme Kaakkois-tai Lounais Eurooppaan.Katsotaan sitten, kun ilmoille pääsemme, miten lennot sujuvat.

Koittakaa selviytyä pitkästä talvesta,pimeästä ja pakkasesta. Me nautimme sen aikaa leudoista tuulista ja aurinkoisista ilmoista.

 Palaamme taas kesän kynnyksellä kuin

 tukkijätkät suomalaisessa elokuvassa laulaen:

 Me tulemme taas sinä tyttöni hoi, laulu virroilla soi ja

  se soi ja se soi

 Me tulemme taas laulu riemua soi ,

me tulemme ,tulemme taas. 

Sen sanottuaan Herra Kurkinen hyppäsi pari hyppyä ilmaan, levitti siipensä kuin vilkuttaakseen . Rouva nyökkäsi miehensä rinnalla huomaamattomasti ehkä vähän  ujosti. Tuon tapahtuman jälkeen pariskunta asteli metsän siimekseen arvokkaasti, hiljakseen, todennäköisesti hakemaan matkatavaransa.

 Sitten ne lähtivät - lähtöselvitykseen.

Haikeana katsoin kurkien  poistumista peltotieltä ,

 tietäen

että tuo näytelmä tietää  syksyn pikkuhiljaa saapuvan .