Minäkö muka
keräilijä!
Kuppi on astia josta juodaan juomia, kuten teetä tai kahvia.
Niitä valmistetaan muun muassa posliinista tai savesta.
Useinmiten kupista käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä kahvikuppi,
vaikka kupissa ei kahvia olisikaan.
Mittayksikkönä kuppi vastaa 1,25 dl tilavuutta.
Kupin erottaa mukista sen ohuempi reuna ja erillaisempi muoto.
(Kaikkitietävä Wikipedia kertoo kupista näin )
Pienenä Sirpana keräilin lasinpaloja.
Sinisiä ,vihreitä ,kirkkaita, kaiken värisiä ja kokoisia.
Ne olivat niin kauniita, varsinkin kun katsoi maailmaa niiden lävitse.
Lasinpalojen jälkeen tulivat kiiltokuvat keräilykohteeksi.
Kaikken ihanimpia olivat ne, joissa oli hopeahilettä päällä.
Siihen aikaan oli myös tapana vaihdella kiiltokuvia, tai sitten tehtiin Aku-Ankasta vihkonen jonka sivut käännettin niin että kiiltokuva pysyi sivun sisällä.Vaihdettavalla kiiltokuvalla tökättiin jotain kohtaa sivuista jolloin vihkosen omistaja vaihtoi suosiolla tuon tökätyn kiiltokuvan. Joskin vaihtoa mietitiin välillä pitkään ja hartaasti. Toisena vaihtoehtona oli pakkovaihto, jolloin joku onneton saatoi menettää kauniista kauneimman kiiltokuvansa.
Kirjat täyttivät jossain vaiheessa hyllyni.Silloin keräilin
Tiina sarjaa,
joskaan ei Enid Blytonin
Salaisuu-Viisikko -Arvoitus sarjat olleet yhtään huonompi vaihtoehto.
Muun muassa Pieni runotyttö tai Anna-sarja kuului myöskin hyllyni vakioasukkaisiin. Nämä kuolemattomat tyttökirjat.
Sen jälkeen olen keräillyt kaikenlaista.
Kermanekkoja, kukkopillejä, lasilintuja, enkeleitä ,Arabian seinälautasia, Heljä-Liukko Sundströmin seinälaattoja.
Jopa helmitaulut oli kerran keräily innostuksen kohteena.
Nyt keräilyni kohteena on kauniit ja herkät Arabian vanhat kahvikupit.Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ja kirjoittanut, kuvien kera.
Kupit eivät vain ole vitriinissä ihailtavana, vaan ne katetaan vieraidenkin iloksi kahvipöytään.
Niissä jos missään on se ohut reuna joka on Wikipedian nimeämä kahvikupin tuntomerkki. Kahvikupissa se on mielestäni tärkeä ominaisuus.Kuten myös, että kahvikupin reuna on "pehmeä". Sen pitää tuntua mukavalta huulissa.Pehmeys on jotenkin yhteydessä kupin lasituksen kanssa.,sanovat viisaat. (Olenkohan ihan täysissä järjissäni näissä asioissa. Vaikkakin edesmennyt isäni olisi kanssani samaa mieltä juuri näistä seikoista. Hän jos kuka oli tarkka kahvikupin valinnassa, mikä tahansa ei hänelle kelvannut.)
Nyt tämä kuppijoukkoni on kasvanut jälleen useilla ihanilla yksilöillä.
Oletko kanssani samaa mieltä.
Luulen niin .
Katso ja ihastu!
Koskaan ei tiedä milloin
kirpparilta
löytyy taas uusi ihana
aarre!
Siinä on keräilyn,
"se juttu"
Tiina sarjaa,
joskaan ei Enid Blytonin
Salaisuu-Viisikko -Arvoitus sarjat olleet yhtään huonompi vaihtoehto.
Muun muassa Pieni runotyttö tai Anna-sarja kuului myöskin hyllyni vakioasukkaisiin. Nämä kuolemattomat tyttökirjat.
Sen jälkeen olen keräillyt kaikenlaista.
Kermanekkoja, kukkopillejä, lasilintuja, enkeleitä ,Arabian seinälautasia, Heljä-Liukko Sundströmin seinälaattoja.
Jopa helmitaulut oli kerran keräily innostuksen kohteena.
Nyt keräilyni kohteena on kauniit ja herkät Arabian vanhat kahvikupit.Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ja kirjoittanut, kuvien kera.
Kupit eivät vain ole vitriinissä ihailtavana, vaan ne katetaan vieraidenkin iloksi kahvipöytään.
Niissä jos missään on se ohut reuna joka on Wikipedian nimeämä kahvikupin tuntomerkki. Kahvikupissa se on mielestäni tärkeä ominaisuus.Kuten myös, että kahvikupin reuna on "pehmeä". Sen pitää tuntua mukavalta huulissa.Pehmeys on jotenkin yhteydessä kupin lasituksen kanssa.,sanovat viisaat. (Olenkohan ihan täysissä järjissäni näissä asioissa. Vaikkakin edesmennyt isäni olisi kanssani samaa mieltä juuri näistä seikoista. Hän jos kuka oli tarkka kahvikupin valinnassa, mikä tahansa ei hänelle kelvannut.)
Nyt tämä kuppijoukkoni on kasvanut jälleen useilla ihanilla yksilöillä.
Oletko kanssani samaa mieltä.
Luulen niin .
Katso ja ihastu!
Koskaan ei tiedä milloin
kirpparilta
löytyy taas uusi ihana
aarre!
Siinä on keräilyn,
"se juttu"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti