Elämää pellon reunalla: Leikkimökki!

Toteutunut haave!

Silloin kun olin pieni tyttö ,mumolassani oli leikkimökki.

Mökki oli alunperin rakennettu siskolleni, mutta hänen vartuttua pois leikkimökki-iästä ,

minä olin perimisjärjestyksessä seuraava.

Siihen aikaan vietimme kesästämme suurimman osan mummolassa . Oikeastaan luulen ,että koko kesän.

Koko kesä mummolassa taitaisi olla meidän lapsenlapsille se kaikista pahin lomanvietto vaihttoehto mutta minun lapsuudenaikoihin se oli kesän paras vaihtoehto ja varmasti se ainoa lomamatka vaihtoehto. Niin ne ajat muuttuvat.

No niin ,siis ajatuksenahan oli kertoa leikkimökistä eikä mummolasta.

Etsinnöistä huolimatta "arkistoistani" ei löytynyt kunnollista kuvaa leikkimökistä.Ne taitavat olla mökin ensimmäisellä omistajalla. Mökki näyttää kylla super pieneltä tässä.Tämäkin kuva on niiltä ajoilta kun omppupuut olivat vasta taimia ja koko mummolan pihakin näyttää juuri valmistuneelta.Kuvassa äitini, mummoni ja siskoni poseeraavat vieraidensa kanssa.Koiran nimi on muuten Jeri.

Leikkimökissä oli pieni kapea kuisti ja yksi pikkuruinen huone. Ei siis tosiaankaan mikään iso mökki. Kahdella seinällä ikkunat ja oviaukko joka oli niin matala että aikuisen oli aina nöyrästi kumarrettava astuessaan mökkiin sisälle.

Mökki sijaitsi monien omenapuiden vieressä jotka tekivät melkein kuin kujan mökiin mennessä.Mökin pihapiirissä oli puinen kehikko jossa kiipeili ruusuja , "ruusumaja "


Kyseisestä ruusumajastakaan en löytänyt kuin tämän kuvan jossa siskoni on mummon kanssa."Ruusumaja" on näköjään vielä taimi vaiheessa ,sekin

Leikkimökki täytti silloin kaikki päiväni .Aamusta aikaisin mökin matto lensi pihalle ,huonekalut (pieni pöytä, pikkuruinen astiakaappi, nukensänky ja pahvilaatikosta tehty hella) muuttivat paikkaansa mökissä päivittäin. Nukke (nimeltänsä Keijo) nukkui vaunuissa pihalla ja pikku-äiti teki sillä välin ruokaa ja keitteli kahvia. Mummo kyläili välillä kuin oikeat vieraat konsanaaan.
Ilman leikkimökkiä kesä ei olisi ollut kesä!

Vuodet vierivät kuin elokuvissa ja leikkimökkejä tuli ja meni ,elämäntilanteiden mukana. Lyöttilään muuttaessani en aluksi osanut haaveillakkaan ,että joskus vielä pihassamme olisi pieni mökki. Kunnes eräänä päivänä mahdollisuus siihen tuli .
Mökki oli tyttäremme pihanperällä ,vähän käyttämättömänä ja puiden suojaan unohtuneenna.

Sieltä se aloitti matkansa uuteen pihaansa, meille.

Mökin paikka pihassa oli tarkkaan harkittu ja huolella tehty

Viimein tärkeä kuljetus saapui

ja mökki saatiin taitavien naapureidemme avustuksella paikoilleen.

Leikkimökin väri vaihtui niin ulkopuolelta kuin sisältäkin .

Uudet raput koristavat mökin edustaa (huomaa punaiset nauhat kaiteissa, ne odottivat juhlaväkeä avaamaaan mökin. Niinkuin oikeissa avajaisissakin jokainen sai vuorollaan leikata nauhan, kunnes kaikki nauhat oli leikattu ja mökin oven avasi kaikista pienin lapsenlapsistamme, Mimosa)

Huonekalut saivat kauniit heleät värit pinkkiä, keltaista ,violettia, mntunväriä. Taulut ja koristeet löysivät oman paikkansa.

Nuket nukuivat uudessa sängyssä ja pikku-äidit ja pikku-isä saatoivat ikkunasta seurata vaunuissa olevien nukkejen unta. Kaiken kotileikin välillä on mukava tehdä hiekkakakkuja aurinkoisella pihalla.