Mukulanlahti!
Turha mennä merta edemmäs kalaan!
Oma maa mansikka muu maa mustikka!
Vanhat sananlaskut pitävät
usein "kutinsa"
jonka olen todennut monesti.
Eräänä iltana tuli tuo (kin) asia jälleen kerran todistettua.
Eli kaikki meni jotenkin näin :
Mummo mitä me tehtäisiin ......
Ja mummohan ne hauskimmat asiat yleensä aina keksii (ainakin omasta mielestään)
Joten....
Pienet ihmeet autoon.
Nokka kohti Kupparinojaa
joka sijaisee noin parin kilometrin päässä mummolasta, ennen Iitin kirkkoa.
Ja siitä pieni seikkailu saattoi sitten alkaa....
niin yksinkertaista ,mutta todella niin hauskaa.
(joten kyllä mummo tietää ja osaa nämä asiat)
Miten jännittävää olikaan kävellä pitkospuita pitkin.
Välillä pysähdyttiin lukemaan opastauluista
mitä kaikkea voimme matkan varrella tavata.
ja sitten taas eteenpäin...
Aurinko pilkisti välillä puiden välistä
tehden metsästä aivan satumetsän näköisen.
Hetken kuluttua määränpää näkyikin
Lintutorni!
Ennen torniin kapuamista saattoi vielä tarkistuttaa lintutietonsa
ja ihastella ihka oikeiden lintuharrastajien ottamia valokuvia.
Viimein kun rappuset oli kavuttu ylös
avautui kaunis näkymä pitkin Urajärveä.
Pienen odottelun jälkeen Kanandan hanhiparvi laskeutui veteen ,
virkistäytymään ja kenties etsimään jotain syötävää.
Ylhäällä taivaalla lensi samaaan aikaan hiukan isomman kokoinen lintu....
Näin lähellä kaikki tämä ihmeellinen.
Niin helpolla voit tehdä unohtumattomia hetkiä
niin itselle kuin toisillekkin .
Elämän ihmeet ja
muistot eletyistä hetkistä
koostuu niin pienistä
asioista
ettei sitä tule aina ajateltua.
Kaiken tämän hauskan
lintutornilla
olemisen jälkeen
oli mukava astella takaisin päin ,
nyt jo vähän rennommalla askeella kuin tullessa.
Eli jos joskus yhtään mietit mitä tekisit kun on tekemisen puutetta,
ehdotan...
mene lintutornille,
Mukulanlahdelle.
Teet pienistä muistoista
niitä parhaimpia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti