Odotavan aika on pitkä!

Odotus!

Joka aamu herättyäni katson ulos ikkunasta, 

ja toivon:

tulisiko ,

olisiko ,

voisiko 

se jo olla pihalla.

Joka aamu herättyäni  katson ikkunasta,

joudun kuitenkin pettymään,

se ei ole vieläkään siellä. 

Pilvet roikkkuvat harmaina melkein maassa asti,

puiden latvat kaartuvat alaspäin
 kuin harjoitellen kumartamista.

 Menneen kesän lehdet

 jotka jäivät pihaan talven alle

lentelevät hermostuneena edestakaisin ,
kuin etsien

piilopaikkaa saapuvan edestä.

Odottavan aika on niin pitkä.

Piha odottaa jo vierasta,

 tai tuttuhan tuo tulija on .

Monena vuonna tavattu,
 tunnettu jo pitkään.

Tiedetään toistemme tavat ja tottumukset.

Kuitenkin joka vuosi
 odotamme toisiamme

 kuin uutta ja ennalta arvaamatonta.

Haluan että kaikki on valmiina kun
tuo tuttu  vieras astuu pihaan.
 Haluan , tulijan tuntevan ,että
  olemme odottaneet jo
 malttamattomasti  tapaamista. 

 Patsaat ja ruukut ovat valmiina,

kukin tarkoin harkitussa kohdassaan.

Tuolit on asetettu paikalleen

 levähtämistä varten ,

pöydät ovat jo odottamassa

ihmisiä

 viivähtämään vierelleen

odottamaan kahvikuppien kilinää, 

tuoreen pullan tuoksua ja makua.

Odottavan aika on niin pitkä. 

 

Munan etsintää!

Perinteitä,

ennen ja

 nyt!

Pääsiäis-sunnuntaina

 omassa lapsuudenkodissa, kana oli muninut pääsiäismunan yöllä tyynyn alle.

 Yksi muna, 

jonka sisällä oli  maailman ihanin sormus,

 pienellä värikkäällä kivellä varustettuna.

Nykyjään munat eivät taida sisältää noita vaatimattomia sormuksia

 vaan tilalle on tullut jos jonkinlaista pientä tilpehööriä 

mitä maan ja taivaan välillä voi vaan olla.

Vaikka oltiin jo aikuisia,

 äitini laitoi uskollisesti

 munan tyynyn alle jos satuimme olemaan yökylässä tuona tärkeänä "munapäivänä".

" Sormusmuna"  oli vaihtunut, ehkä aikuismaisesti, Mignon- munaan.

Miten mukavaa oli löytää aamulla jotain tyynyn alta, kuin lapsuus olisi palanut hetkeksi takaisin elämään  elämää.

Omassa perheessä " muna tyynyn alla" vaihtui 

pääsiäislankoihin .

Pääsiäislangat ovat kuuluneet meidän perinteisiin.

Koko talo peittyi yön aikana  huoneita kiertävistä langoista.

Langat lähtivät kunkin lapsen sängyn vierestä tai ovenkahvasta.

 Lanka kierteli pitkin poikin ympäri taloa,

 joskus jopa ikkunasta ulos  ja toisesta sisään .

Kerimällä lankaa ja kulkemalla sen ohjaamaa reittiä ,

loppujen lopuksi , 

langan loputtua, 

löytyi pääsiäismuna.

Nämä muistot ja perinteet
 ovat jääneet elämään lapsiemme  nyt omissa kodeissa.
Joskin lankoja on välillä vaihdettu
 kuviin tai arvoituksiin
 tilanteista riippuen, 
kuitenkin  lopputuloksena tavasta riippumatta
 on se tärkein asia :  

Pääsiäismuna
 joka löytyy edellleenkin
 piilopaikastaan.

Niin on tämäkin pieni ,

mutta kovin  tärkeä perinne

 siirtymässä

muistoissa ja tavoissa

  uudelle 

sukupolvelle.