Odotavan aika on pitkä!

Odotus!

Joka aamu herättyäni katson ulos ikkunasta, 

ja toivon:

tulisiko ,

olisiko ,

voisiko 

se jo olla pihalla.

Joka aamu herättyäni  katson ikkunasta,

joudun kuitenkin pettymään,

se ei ole vieläkään siellä. 

Pilvet roikkkuvat harmaina melkein maassa asti,

puiden latvat kaartuvat alaspäin
 kuin harjoitellen kumartamista.

 Menneen kesän lehdet

 jotka jäivät pihaan talven alle

lentelevät hermostuneena edestakaisin ,
kuin etsien

piilopaikkaa saapuvan edestä.

Odottavan aika on niin pitkä.

Piha odottaa jo vierasta,

 tai tuttuhan tuo tulija on .

Monena vuonna tavattu,
 tunnettu jo pitkään.

Tiedetään toistemme tavat ja tottumukset.

Kuitenkin joka vuosi
 odotamme toisiamme

 kuin uutta ja ennalta arvaamatonta.

Haluan että kaikki on valmiina kun
tuo tuttu  vieras astuu pihaan.
 Haluan , tulijan tuntevan ,että
  olemme odottaneet jo
 malttamattomasti  tapaamista. 

 Patsaat ja ruukut ovat valmiina,

kukin tarkoin harkitussa kohdassaan.

Tuolit on asetettu paikalleen

 levähtämistä varten ,

pöydät ovat jo odottamassa

ihmisiä

 viivähtämään vierelleen

odottamaan kahvikuppien kilinää, 

tuoreen pullan tuoksua ja makua.

Odottavan aika on niin pitkä.