Minä palaan !

SITTENKIN!

HELLO!

SÄ HUUDAT!

Olen palanut.

 Kuin Adele

 Kuin Cheek

. 

Tauko on ollut pitkä,ei yhtä pitkä kuin kyseisillä tähdillä, 

  pitkä kuitenkin,

 tavalliselle tallaajalle.

.

Mietin, koko alkavan syksyn ,jätänkö taakseni tämän.

 Hautaan Elämää pellon reunalla.

Hiirenhiljaa,

 ilman minkäänlaisia seremonioita,

 huhuilua,

runsaita mielipidekysymyksiä,

 anomisia jatkamisesta.

Poistuisin arvokkaasti.

 Ja se olisi siinä.

Kaikken loppu! 

 Kesä on mennyt menojaaan .

Talvi pyrkii sisään,

vaivaloisesti,

 sekin,

mutta niin  määrätietoisesti.

 Tietäen mitä tahtoo ja mitä tuo tullessaan.

Ei niinkuin minä. 

 Epätietoinen osaamisestani, 

antamisesta,

 kyvystä tai kyvyttömyydestä

 laittaa ajatuksia näkyville näiden pienten kirjaimien kanssa

ja sijoittaa ne kaikki oikeaan järjestykseen valkoiselle paperille.

Mutta, mutta....

Kuitenkin ,

tämä kaikki on sittenkin ihanaa ajatusleikkiä,

 hiljentymistä monien  ajatusten virralle. 

Mielikuvien poimimista.

 Katselemista kaukaisuuteen,

 jossa asiat ja kuvat  kulkevat omia teitään. 

Iloa ,ja onnea siitä että saa ne lopulta vangittua ja siirrettyä elämään 

paperille, elämään omaa elämää .

Joten kaikki tämä on sittenkin tärkeätä

minulle, itselleni, ennenkaikkea.

 Ehkä myös sinulle joka satut eksymään sivuilleni ja 

lukemaan ajatuksiani .

Joten olen palanut. 

Elämää pellon reunalla

 jatkuu.