LUUKKU
21.
Rakastan savista tietä,
hankalaa kulkea,kuraista.
Rakastan lahoavaa kantoa
ja hiljaista marraskuun päivää
kun kukat on riisuttu
ja jäljellä on vain hauraat
varret,siemenkodat.
Rakastan arkipäivää
sinun kanssasi,
kun olemme väsyneet ja epäonnistuneet
mutta sydämissämme loistaa
hiljainen valo.
(Anja Porio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti