Herätessäni uuteen aamuun mietiskelen usein tulevan päivän tapahtumia, tai vaihtoehtoisesti muistelen jo menneitä. Aamut ovat näiden asioiden puimiseen mitä parhainta aikaa. Ajatukset ovat vielä suht`koht selkeitä ja mieli on vielä vapaa kaikille virtauksille
Jos satuu öisin heräämään (tapahtuu muuten melko usein, syynä mummotauti) niin jotkut ajatukset tuntuvat aivan järjettömän vaikeilta ja hankalilta selvittää. Tuntuu kuin tuhat tonnia olisi harteilla ja peiton päällä. Elämä noina yön tunteina on todella hirveitä.
Mutta mikä ihme tapahtuukaan aamulla! Kaikki vaikeat ajatukset ovat kuin pois pyyhitty. Asiat joihin yöllä ei ollut vastausta, ovat aamulla "selvää päsinlihaa" (omituinen sanonta muuten) Aamut ovat siis kaikessa suhteessa parhaita.
Toissa aamuna puhelini piippasi viestiä. Lapsenlapsemme Moona toivotteli meille uutta aamua, uuden päivän aloitusta ihanalla laulullaan .
Jos aamuisin vähänkään tuntuu vaikealta , tämä jos mikä poistaa kaikki harmit ja huolet. Mahtava aloittaa aamu näin :
Eilinen luuku sisälsi vähän surumielisiä muistoja.
Vaikka hyvä se on välillä ollakkin vähän surumielinen, koska se jotenkin puhdistaa mieltä.
Jottei joka päivä alkaisi kaihoisissa merkeissä , yritin heti aamusta saada näkymään ihanan pikkulaulajan , lapsenlapsemme, Moonan, meille lähettämän aamulaulun. Yritin ja yritin ! Mutta puutteellisten taitojeni vuoksi en saanut tuota esitystä näkyviin.
Harmi. Laulu olisi tuonut hyvänmielen teidän jokaisen päivään .(yritän myöhemmin jonkun tylsän ,harmaan, aamun piristyksesksi)
Joten ettei päivä ihan surulliseksi menisi Moonan laulun sijaan voit kuunnella hauskaa Arttu Viskarin:
Pienen pieni jouluihminen puskee ulos minustakin.(todella pieni)
Kaikesta tuosta jouluhössötys- hulina- hysteria- kiire- mielettömyydestä
olen vuosien saatossa päässyt melko hyvin irti.
Kun lapset olivat pieniä tilanne oli tietenkin toinen. Koti koristeltiin joulukuntoon, joulukalenteri pussukat täyttyivät vuosittain ja joulukoristeita aseteltiin huoneisiin ja pihalle.
No,se oli silloin .
Pipareita ja torttuja on tullut toki leivottua nytkin monta kertaa. Jouluinen piparikakku on kuulunut kahvipöytämme herkkuihin jo pitkin syksyä. Kynttilöitä on polteltu ,voisin sanoa, joka ilta niin sisällä kun ulkonakin .
Joten yhteenvetona kaikesta tästä :
Pieni joulu on asunut sisimmässämme pitkin vuotta.
Tämän päivän otsikkoon vielä palaten.
Sen verran "hurahdin " että vaihdoin jouluverhot.
Minä. Todellakin.
Vaikka eipä tuo joulu verhoista tai mistään tuosta kaikesta ulkoisesta koristelusta ole kiinni.
Harmaata aistitaan silloin kun näkökentästä saapuvä valo vaikuttaa tasapuolisesti,mutta ei kovinkaan voimakkaasti kaikkiin silmän verkkokalvon valoherkkiin näkösoluihin.
(Herra Wikipedia)
Harmaa ei ota kantaa,
se on arkinen ,vaatimaton , ujo.
Se rauhoittaa ,mutta myös masentaa.
Harmaa on usvan ,hämärän, epävarmuuden väri.
Arki alkoikin sitten taas tosi harmaana.
Vettä sataa.
Ulkona ei ole valon häivääkään.
Kaikki yhtä sameaa, harmaata, harmaista harmainta.
Eipä uskoisi joulun kohta kolkuttelevan ovella.
Olen pitänyt aina marraskuuta pahimpana vihollisenani ,mutta joulukuu taitaa tarttua veljeään kädestä.
Yhdessä sitten rynnivät mieleni sopukoihin, nuo ilkikuriset.
Eipä eroa joulukuu marraskuusta ,niin ovat kaksosia.
