J-niinkuin
JOULUVERHOT!
Pienen pieni jouluihminen puskee ulos minustakin.(todella pieni)
Kaikesta tuosta jouluhössötys- hulina- hysteria- kiire- mielettömyydestä
olen vuosien saatossa päässyt melko hyvin irti.
Kun lapset olivat pieniä tilanne oli tietenkin toinen. Koti koristeltiin joulukuntoon, joulukalenteri pussukat täyttyivät vuosittain ja joulukoristeita aseteltiin huoneisiin ja pihalle.
No,se oli silloin .
Pipareita ja torttuja on tullut toki leivottua nytkin monta kertaa. Jouluinen piparikakku on kuulunut kahvipöytämme herkkuihin jo pitkin syksyä. Kynttilöitä on polteltu ,voisin sanoa, joka ilta niin sisällä kun ulkonakin .
Joten yhteenvetona kaikesta tästä :
Pieni joulu on asunut sisimmässämme pitkin vuotta.
Pieni joulu on asunut sisimmässämme pitkin vuotta.
Tämän päivän otsikkoon vielä palaten.
Sen verran "hurahdin " että vaihdoin jouluverhot.
Minä. Todellakin.
Vaikka eipä tuo joulu verhoista tai mistään tuosta kaikesta ulkoisesta koristelusta ole kiinni.
Vaan siitä että välitämme ,puhumme,
pidämme tärkeänä ,emme unohda, hymyilemme,
kosketamme, halaamme, annamme aikaamme,
pysähdymme kuuntelemaan,olemme läsnä.
Rakastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti