Odotus!
Onko tämä mahdollista:
saan painaa sinut syliini,
pienimpäni,
ja iloita hellyydestä,
joka sinua on vastassa;
sisarusten silmissä, jotka odottavat
ensimmäistä hymyä kuin kukkaa.
Pienimpäni ,
sinua vastassa on rakkaus,
joka kantaa avuttominta.
(Aune Vähäkangas)
Eksyin jälleen vanhojen valokuvien seuraan. Kuvien katselu saa aikaan paljon hymyä ja pikkuriikkisen haikeutta.
On haikeata katsella lasten kuvia ja huomata kuinka aika on juossut heidänkin elämässä eteenpäin.
Nyt nuo ihanat pienet piiperoiset ovat perustaneet kukin tahoillaan omat perheet ja
luovat omissa kuvissaan omia muistojaan.
Löysin hauskan kuvan itsestäni kun odotin toista lastani, Minnaa. Viimeisillään oleva "maha" on ajankohtainen asia juuri nyt , koska kuvassa, vielä mahassa oleva , on kohta kolmen lapsen äiti. Laskettuun aikaan on enään vain viikon verran , joten elämme jännittävää aikaa.
Laskettu aika oli tuolloinkin aivan ovella.
Iso-sisko Laura näyttää niin pikkuiselta tuon valtavan mahan vieressä.
Mutta niin on tässäkin kuvassa, iso-sisko Moona ei meinaa mahtua masun alle kumartumatta.
Helmikuu on edennyt jo kolmanteen päivään. Olemme hyvää vauhtia menossa kevättä kohti. Ihana ajatella mitä kaikkea mahtavaa ja ainutlaatuista tämä kuukausi tuo mukanaan.
Valo on lisääntynyt ja kevätmieli on täyttämässä pikkuhiljaa mieltäni.
Ajattelin kerran viikossa koota yhteen asioita jotka ovat tuoneet iloista mieltä itselleni ja elämäämme. Yritän päivittäin kirjoittaa ylös hyvänmielen lähteen,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti