Missä kesä!

Unohdus!

Onko luonto-äiti unohtanut meidät,

pohjolan kansan. 

 KYLLÄ!

 

 

 

 

Vielä muutama päivä sitten ilma oli kesäisen kuuma ja kaikki tuskastelivat: Huhhu, ompa kuuma !

 Mutta eipä enään kukaan noita sanoja sano.

 Niin se ilma muuttuu kuin ihmisen mieli.

Viime viikonlopulla saimme olla jälleen kerran todistamassa yhden lapsemme rantautumista avioliiton satamaan. (mikä vanha ja kulunut sanonta) Miten kaunis morsian oli (on)  ja sulhanen komea.(edelleenkin)

 Hääjuhla oli mukava ja ylettömän hauska.
Kukaan ei ollut turhan tärkeä ja ilmapiiri oli vapautunut.Kaikki oli, etten sanoisi,täydellistä. 

Tämäkin mummo tanssi kuin nuori nainen melkein aamuyöhön saakka, jalat ja lonkat kipeiksi. 

Voi katoava nuoruus ! 

Voi katoava aika!

Ensi viikolla meidän perheessä alkaa kesäloma,eikä mikä tahansa loma, vaan rakkaani viettää kokonaista kaksi kuukautta minun hauskassa ja ihanassa seurassa.

 Olemme odottaneet tätä tulevaa kesää viime kesästä lähtien, jolloin päätimme asian,(jos työnantaja on suosiollinen ja antaa pitää ylipitkän loman)  että nyt jos koskaan yritämme mahdollistaa tämän suunnitelman, kahden kuukauden kesälomasta,

ja nyt se on tässä!

Ilman mitään sen ihmeellisempiä suunitelmia ja erityisempiä (työpurkki valmiina, tuskin  mahtuu kansi kiinni) työsarkoja, alamme viettämään Suomen suvea.

Aikalailla vapaa mieli ja olotila, minullakin.

Toivotaan että kesäämme kuuluu paljon läheisyyttä ja mukavaa yhdessäoloa.

Osaisimme päivien lomassa useasti sanoa toisillemme sen,
 miten tärkeä ja ainutlaatuinen toinen on.

Viime viikonlopun rakkauden ainutlaatuisiin hetkiin ja muistoihin , tämän päivän ja tulevan kesän hetkiin sopii
 Juha Tapion iki-ihana laulu: Minä sinua rakasta.

Sävel tässä on vähän kuin nuortenseurakunnan veisuissa ,
mutta sanat on sitäkin kauniimmat. 

Istu ja hiljenny kuuntelemaan........