Vuosia vasta 13 ,mutta yhdessäoloa kuitenkin yli kaksikymmenta vuotta.
Paljon on tapahtunut näiden vuosien aikana. Elämämme ei todellakaan ole ollut tyhjää tai merkityksetöntä .Iloa ja surua, molempia on ollut yllinkyllin.
Vihkipäivänä kirkossa oli kanssamme läheisimmät , rakkaat, juhlistamassa suurta päiväämme. Joukkomme ei ollut suuri ,mutta sitäkin tärkeämpi.
Pappimme puhui meille rakastamisesta ja siitä miten tärkeätä on sanoa se toiselle päivittäin ,että rakastaa.
Lause joka tahtoo päivän tuoksinnassa usein unohtua.
Lause jota toisinaaan pitää liian arkisena sanana, elokuvaterminä ,tuuleen huikattuna sanontana.
Rakastan sinua , niin tärkeä lause joka sisältää niin
paljon tunnetta, sanoja, elämää.
Pane minut sinetiksi sydämellesi,
sinetiksi käsivarrellesi.
Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema,
tuima kuin tuonela on sen kiivaus,
sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.
Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa.
Eivät virrat voi tulvaansa upottaa.
( Korkea Veisu 8:6-7)
Juuri noin se on :
Rakkaus on väkevä, kiivas, hehkuva.
Se ei katoa mihinkään .Se pysyy aina.
Kolmas nainen :Me ollaan Ne. Se on kuin laulu meistä,
Kohta on kulunut viisikymmentä vuotta tuosta kirjoituksesta jonka isäni kirjoitti muistokirjaani.
Se on hauska huomata että näin vanhemmiten alkaa muistamaan menneitä aikoja paremmin kuin nykyisiä. Vanhoista muistoista tulee kultaakin kalliimpia ja niitä haluaa vaalia mielessään. Lähimuisti huononee ja menneet asiat ovat kuin eilen elettyjä.Sitä tämä vanheneminen teettää. Kaikki asiat muuttuvat.
Tämä taisi olla jonkinlainen aasin silta tulevaan juhlapäivään, isänpäivään .
Oma isäni on nukkunut pois yli kaksikymmentä vuotta sitten , mutta voin vieläkin nähdä edessäni isän :
lukemassa lehteä ,
nukkumassa keinussa pihalla ,
soittamassa viulua,
ajamassa autoa,
tekemässä käsillään hassua "pieru" ääntä,
kiilottamassa kenkiä,
ostamassa joulukuusta ja koristelemassa sitä
syömässä juustoa ,joka oli sormien välissä jotenkin sillälailla hassusti
uimassa ja pötköttelemässä uimapatjan päällä,
valokuvaamassa
mietiskelemässä elämän menoa
ja ............
Niin paljon jäi kertomatta. Niin monesti jäi halaamatta.Niin usein jäi vain ajatukseksi sanoa kuinka paljon rakastaa.
Mutta uskon isäni katsovan juuri tälläkin hetkellä tuolta ylhäältä tai ihan tästä viereltä ,
että siinä se "pikku likka " yrittää väsätä jotain järkevää kirjoitusta isänpäivän kunniaksi.
Pilke silmässä isä ottaa hartioista kiinni ja halaa.
Isän ja tyttären rakkaus ei kuole koskaan,
Onnea isälle sinne taivaaseen tai ihan tähän vierelle.
