Isänpäivä!

ISÄ!

 

 

Kohta on kulunut viisikymmentä vuotta tuosta kirjoituksesta jonka isäni kirjoitti muistokirjaani.

 Se on hauska huomata että näin vanhemmiten alkaa muistamaan  menneitä  aikoja paremmin kuin nykyisiä. Vanhoista muistoista tulee kultaakin kalliimpia ja niitä haluaa vaalia mielessään. Lähimuisti huononee ja menneet asiat ovat kuin eilen elettyjä.Sitä tämä vanheneminen teettää. Kaikki asiat muuttuvat.

  

Tämä taisi olla jonkinlainen aasin silta tulevaan juhlapäivään, isänpäivään .

Oma isäni on nukkunut pois yli kaksikymmentä vuotta sitten , mutta voin vieläkin nähdä edessäni isän :

 lukemassa lehteä ,

 nukkumassa keinussa pihalla ,

soittamassa viulua,

  ajamassa autoa,

 tekemässä käsillään hassua  "pieru" ääntä,

kiilottamassa kenkiä,

ostamassa joulukuusta ja koristelemassa sitä

syömässä juustoa ,joka oli sormien välissä jotenkin sillälailla hassusti

uimassa ja pötköttelemässä uimapatjan päällä,

valokuvaamassa

mietiskelemässä elämän menoa

ja ............

Niin paljon jäi kertomatta. Niin monesti jäi halaamatta.Niin usein jäi vain ajatukseksi sanoa kuinka paljon rakastaa. 

Mutta uskon isäni katsovan juuri tälläkin hetkellä tuolta ylhäältä tai ihan tästä  viereltä ,

että siinä se "pikku likka " yrittää väsätä jotain järkevää kirjoitusta  isänpäivän kunniaksi.

Pilke silmässä isä ottaa hartioista kiinni ja halaa.

Isän ja tyttären rakkaus ei kuole koskaan,

Onnea isälle sinne taivaaseen tai ihan tähän vierelle.