Tammi
Tyttäreni Saaran kanssa meillä on välillä mielenkiintoisia,ajatuksia herättäviä keskusteluja lapsista, kasvatuksesta, elämän vaikeudesta, vanhemmuudesta,ystävyydestä, rakkaudesta, ihan tavallisista iloisista asioista, toisinaan vähän surullisistakin .
Vanhemmuudesta ,Saara herättelee ajattelemaan asioita ammatinsa tuoman kokemuksen perusteella, mikä on oikeastaan hyvä, koska se tieto on tarkoin ajateltua ja tutkittua,asiantuntioiden tiedon pohjalta kirjoiksi kirjoitettua sydämen ääntä. Opiksi tuotettua "sanaa" meille tavallisille kasvattajille.
Tässä pieni ote kirjasta : TAMMENTERHON TARINOITA - kirja valmennuksesta ( Anita Huotari /Eeva-Liisa Tomski)
Pienessä tammenterhossa on jo itsessään voima ja potenttiaali suureksi tammeksi kasvamiseen.Tammenterhon on kuitenkin saatava valoa,vettä ja ravintoa kasvaakseen vahvaksi puuksi.Myös meissä ihmisissä on valmiina vahvuudet ja kyvyt joita tarvitsemme elämässä,meidän on vain saatava oikeanlaista tukea, rohkaisua ja opastusta, selvitäksemme eteemme tulevista haasteista ja saadaksemme meissä piilevät voimavarat käyttöön.
Jonain päivinä mietiskelen olenko osannut antaa oikeanlaiset valmiudet lapsillemme elämää varten . Olenko tukenut, rohkaissut, opastanut, kiittänyt tarpeeksi jotta he ovat voineet kasvaa "vahvaksi puuksi" .
Luottaen itseensä , uskoen omiin vahvuuksiinsa, jolloin uskaliaasti ja pelottomasti he ovat voineet ottaa elämänsä haasteet vastaan. Välillä ehkä kompastuen. Kuitenkin ylös nousteessaan tuntisivat olevansa entistä vahvempia.
Vanhemmuus on vaikea asia. Koko elämän kestävä haaste, joka ei tosiaankaan pääty siihen kun lapset ovat kasvaneet isoiksi.
Vaikka toiset heistä kasvattavat jo omia "tammenterhojaan" ja toiset ehkä vasta mietiskelevät niitä, niin kuitenkin "emopuu" säilyy aina, antaen suojan ja turvan.Toivottavasti se vain taipuu tuulessa ja kestää myrskyn.
Kuitenkaan se ei koskaan saa varjostaa niin paljon ettei uusi "tammi "voisi kasvaa vahvaksi ja tuuheaksi puuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti