Mietteitä
Syksyn tulo on oikeastaan kuin lapsen odottaminen joka huipentuu synnytykseen
Luonto luopuu hiljakseen kesästä ja valmistautuu ottamaan vastaan syksyn . Aamut ovat ihanan usvaisia ja raikkaita, mutta pikkuhiljaa aurinko alkaa lämmittämään ja hups, taas ollaan melkein kesän tunnelmissa. Taivas on sininen ja ilma on ihana lämpöisen oloinen.
Kuitenkin kaikesta voi aistia syksyn saapumisen .
Kesäkukat ovat kadonneet, piha alkaa täyttyä keltaisista lehdistä, pelloilta ovat viljat puitu, linnut alkavat kokoontua lähtöä varten, kesätavaroita on laitettu suojaan tuulelta ja tuiskulta.
Oma mielikin on vähän levoton, sekin tavallaan valmistautuu uuteen vuodenaikaan. Kesän kiireet alkavat olla ohi , askeleet ovat verkkaammat, uusia suunnitelmia ei synny niin tuhkatiheään kuin kesällä,tavallaan on jotenkin saamaton olo. Villasukat, kynttilät ,kirjat, villapuserot löytyvät kaappien uumenista esille.Kesävaatteet siirtyvät syrjään .
Nyt on taas aikaa toisella tavalla, on aikaa pysähtyä , voi antaa itselle luvan vain olla
Niin ,mitenkä syksyn tulo on kuin odotus ja synnyttäminen.
No, kesä on aina menoa ja meinikiä. Pitää ehtiä tehdä mahdollisemman paljon.Tulla ja mennä. Nauttia valosta ja lämmöstä Suunnitella ja miettiä tulevia.
Vähän niinkuin odottaminen. Valmistaa tulevalle lapselle turvallinen, rakastava elämä, josta lapsella on hyvät kasvumahdollisuudet aikuisuuteen.
Sitten synnytyksen jälkeen nauttia uudesta ihmisestä .Päivittäin huomata uusia asioita joita lapsi kasvaessaan oppii. Kokea se,miten pieni ihminen voi muuttaa koko elämän ,viedä sen aivan uuteen aikaan .
Kuten syksy vie jokaisen meidän elämän uusille urille. Syksy on kaikesta harmaudestaan ja pimeydestään kuitenkin ponnahduslauta johonkin uuteen ja arvaamattomaan.
Nautitaan siis syksystä täysin siemauksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti