K-niinkuin
KOKONAINEN
Elämän korkein onnni on horjumaton varmuus
siitä, että joku sinua rakastaa.
Rakastaa sinua sinun itsesi tähden tai
paremmin sanottuna, vastoin sinun tahtoasikin.
(Victor Hugo)
Joulun odotus neljä vuotta sitten oli paljon erillaisempi kuin tänä aamuna .Olin toipumassa isosta leikkauksesta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, joka tuon joulun jälkeen on vuosittain tullut tutuksi leikkausten ja vuodeosastolla vietettyjen aikojen vuoksi.
Mutta tuo joulu on jäänyt meidän molempien mieleen pysyvästi. Jouduimme viettämään sen sairaalassa, vaikeitten asioiden edesssä.Päivät sisälsivät itkua,toivottomuutta, onnea, vähän iloakin välillä,raivoa,hiljaistaista myöntymistä siihen ,että on asioita joihin et itse pysty vaikuttamaan mitenkään.
Olimme kuin raamatun Joosef ja Maria, yhdessä, suurten asioiden keskellä, turvana toinen toisemme. Emmekä tienneet mitä tulevaisuus toisi tullessaan meille.
Monien vaiheiden jälkeen, kipeidenkin, elämä on silti kohdellut meitä armollisesti.
Olemme selvinneet kaikesta.
Olemme saaneet pitää toisemme. Olemme rakentaneet uuden elämän, käsikädessä.
Niin se vaan on ,että kaikella on tarkoituksensa,
asioilla joita tapahtuu.Vaikka kuinka yrittää pyristellä vastaan ja miettiä ,miksi juuri minulle tapahtuu näin .
Kuitenkin ilman näitä kokemuksia minäkään en olisi nyt se joka nyt olen.
En olisi koskaan tutustunut
naiseen nimeltä,
Sirpa.
En olisi koskaan tutustunut
naiseen nimeltä,
Sirpa.
 |
| Anna lehden haastattelu artikkeliin MATKA NAISEKSI ,johon siskoni ilmoitti minut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti