S-niinkuin
SISKO
Sinä olet mukanani
kuin taskussa kodin avain,
joka lohduttaa palelevaa kättä.
(Aino Kemppainen)
Tämän päivän olen omistanut siskoille.
Varsinkin omalle ,isolle-siskolleni.
Meidän perheeseen ,siis lapsuuden perheeseen, kuului kaksi tyttöä. Kuten isämme välillä leikkisästi kutsui meitä "vähälikka ja pikkulikka" (äitimme oli tuo "isolikka")
Pienempänä olin siskolleni aika riesa, uskoisin. Melko suuresta ikäerosta (muutama hassu vuosi) johtuen, riipuin riippakivenä kaikessa mukana. Siskosta muodostuikin nuorempana minulle suuri esikuva, jonka tekemisiä ja olemisia tuo pikkulikka ihannoi.
Nyt kun olemme aikuisia naisia, suhteemme on muuttunut. Olemme kaksi tasavertaista naista, jotka jakavat iloja ja suruja toistensa kanssa. On turvallista tietää ,että on joku jonka puoleen voi kääntyä vaikeissakin asioissa, joku jonka suonissa virtaa sama veri kuin itsellä ,jonka mennyt historia koskettaa samalla lailla minua.
Siskon kanssa olemme viettäneet monia hulvattomia hetkiä, joissa nauru ja itku ovat niin lähellä toisiaan. Ilman noita hetkiä elämänikirjani olisi jäänyt melko tyhjäksi,vajaaksi.
Toivon ,että omatkin lapseni voisivat tuntea sisariaan kohtaan samanlaista rakkautta kuin minäkin omaani ,että kaiken elämän keskellä siskot olisivat tärkeitä ,joihin aina voi luottaa, jotka aina kulkevat mukana kuin kodin avain taskussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti