Joulukalenteri 24. luukku!

J-niinkuin 

JOULUAATTO!

Ihminen tarvitsee ihmistä 

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen.

Lämpimin peitto on toisen iho,

toisen iho on parasta ruokaa.

Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,

olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.

Ihminen tarvitsee ihmistä.

Ihminen ilman ihmistä

on vähemmän ihminen ihmiselle,

vähemmän kuin  ihminen voi olla. 

Ihminen tarvitsee ihmistä.

                                               (Tommy Taberman)

On jouluaatto.

 Kaikki kiire on takanapäin.

 Se mikä on tehty, on tehty ja

 se mikä jäi tekemättä on tekemättä.

 Suuret odotukset siivittävät tätä juhlailtaa.

 Meneekö kaikki oikean kaavan mukaisesti,

 ovatko kaikki onnellisia ,

ovatko kaikki tyytyväisiä siihen

  mitä ilta tulee pitämään sisällään. 

Kuitenkin yksi tärkeä asia

  joulun sanoman lisäksi

  tänä päivänä ovat

nuo

 Tommy Tabermanin 

 lauseet:

 Ihminen ihmiselle on tärkein asia.

 Se,että ihminen tarvitsee ihmistä,

ollakseen itse ihminen.

 Toivon ,

että jokaisella olisi

 lähellä ihminen

 tänään jouluna 

ja sitten  kun arki

 taas alkaa.

Kiitos ,että ole kulkenut kanssani

 jälleen kerran tämän joulukuun matkan,

 24. luukun aukaisua.

 Toivon että  kalenteri on tuonut

 edes joinakin päivinä iloa sinulle.

 Jos niin on käynyt, se kuin lahja minulle,

sinulta.

Ihanaa joulua

 kaikille.

Pitäkää huolta

 toisistanne ja itsestänne.

Joulukalenteri 23. luukku!

O-niinkuin

ONNEA!

 

 

ONNELLINEN RUNO

Hiljainen ilta on tullut ja kaste jo lankee.

Hienoon seittiin se kietoo ruohot viileän maan.

Ihminen minulle rakkain, apilapellossa kahlaa

etsien paljain jaloin ja palellen onneaan.

Lohdutus pieni on kätketty apilapeltoon :

Ei ole onnemme nuori hukassa sittenkään.

Hymyten palaat hämärää polkua pitkin.

Heinän lehtikin antaa uskoa elämään.

                                                                                  (Oiva Paloheimo)

                                                   

Oiva Paloheimon runo ei ole mikään syntymäpäivä runo .

 Mielestäni kuitenkin niin

 kaunis,

 onnea ja

onnellisuutta huokuva. 
Uskoa siihen ,
että tulevaisuus aina kantaa.
Kaikesta huolimatta.



Meillä vietetään tänään syntymäpäivää.
Ei vielä Jeesus lapsen,
 mutta lapsen kuitenkin.
 (joskin jo vanhemmaksi varttuneen,
  niin ne vuodet vierivät)



ONNEA
 PÄIVÄNSANKARI!

PS.Vain yksi yö jouluun! 

Joulukalenteri 22. luukku!

V-niinkuin

VALO!

Tänään on talvipäivänseisaus.

 On vuoden pimein päivä. 

Tänä vuonna se on vielä erityisen pimeä ,koska samalle päivälle osuu uusi kuu.

Ei edes kuu anna valoaan taivaankannella. 

Mutta ei niin pahaa ,

jos ei jotain hyvääkin (vai miten ne sanat nyt menevät)

PÄIVÄ ALKAA PITENEMÄÄN.

 Riemun huuto!

 Vhuuuu!

 Kesä alkaa häämöttää.

 Uskomatonta.

 Kun jaksaa vielä noin kolme kuukautta,

 niin voi tuntea jo keväisen tuulen kosketuksen .

Sitä ajatusta kohti.

 Sen ajatuksen
 voimalla,

jaksaa!

PS. Enään kaksi yötä jouluun!

Joulukalenteri 21. luukuu!

Y-niinkuin

 ystävyys!

Illat taitavat olla nykyisin aamuni.
 Ainakin jos tänne blogin puolele katsoo.
 Kirjoitukset tuntuvat ilmestyvän kovin myöhään.


Sain tänään sähköpostia ystävältäni.
 Tulispa iloinen mieli heti aamusta.
 Minua oli ajateltu.
 Ystäväni oli istahtanut koneen viereen ja
 kirjoittaessaan ollut lähellä minua.
Nähnyt ehkä mielessään minut edessään ja
 jutellen kirjoittanut minulle viestiä. 
Kenties.
Ajatuskin siitä tuntuu mukavalta.



Kuinka tärkeitä ystävät ovatkaan ja
 kuinka tärkeätä olisi pitää yhteyttä.
 Niimpä, se niin helposti unohtuu kaiken muun tohinan alle.
 Tiedän että tässä asiassa en ole itsekkään  kaikista mallikelpoisin ,
mutta jos haluat tietää niin
 ajatuksissani
 olette melkoisen
 usein.





Ystävät ovat ihmisiä,
jotka auttavat sinua olemaan oma itsesi,
sellainen kuin luonnostasi olet.
                                        (Merle Shain)




Näinhän tämä on,
ystävät hyväksyvät sinut juuri
sellaisena kuin olet

Joulukalenteri 20. luukku!

 

 

N- niinkuin

NAINEN!

Hups!

 Päivä ehti jälleen iltaan ja kalenterin luukku yhä avaamatta.

 Luukun reuna hieman repsottaa auki,

 olisiko joku käynyt jo pikkuisen kurkkaamassa sitä.

 Ehkä ihmetellytkin missä avaaja oikein viipyy.(olisipa mukava jos olisi näin ajatellut)

Tämä päivä on omistettu

 kaikille meille

 upeille

NAISILLE!

Villeimmistä varsoista tulee parhaat hevoset.

                                              (Plutarkhos)                 

Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan.

                                             (Simone de Beauvoir)

Kiitän kaikki meitä naisia:

 uurastamisesta, jaksamisesta,

 iloisuudesta, osaamisesta,

hyvyydestä, hellyydestä,

lämmöstä, rakastamisesta,

 huolehtimisesta,pienistä kyyneleistä,

 isoista kyyneleistä, kuuntelu taidosta,

puhumisen taidosta,

 taidosta hoitaa asioita,

 taidosta olla puuttumatta asioihin,

ystävyydestä.

Kenenkään ei pidä sanoa:

 " Minä olen vain nainen".

 Vain nainen !

Mitä enempää voisi
 toivoa olevansa?

                                                           (Maria Mitchell)

Joulukalenteri 19 luukku!

L-niinkuin

LAPSI!

 

 

 

 

Hei Taivaan Isä:

Tässä minä olen.

Minä en turhia esittele.

 Jos minua naurattaa nauran

jos itkettää,itken.

Jos en juuri nyt jaksa kuunnella, 

kuuntelen myöhemmin.

Olen vain.

 En halua istua paikoillani

 kuin nuo aikuiset 

 jotka  selkä suorana,

vilkuilevat kelloonsa kärsimättömänä.

Ajattelevat jo seuraavaa työtään. 

 Kiirettään.

Osaisimpa minä olla,

 lapsen lailla, 

lapsenkaltaisena.

Avoimena.

Kiitollisena  juuri nyt

 tästä hetkestä.

Joulukalenteri 18. luukku!

A-niikuin 

AJATUS!

 

 

Aamuni toistavat nykyisin melko samanlaista kaavaa.

Koirat ulos (onneksi menevät sinne itsekseen,

 juoksentelevat pitkin pihaa ja peltotietä)

Kahvi tippumaan,

koirille raikasta, puhdasta vettä kippoon,

 koirien nappulat turpoamaan,

 leiväntekoa,

tuoremehun kanssa muutama särkylääke

(muuten jalat ei toimi koko päivänä)

"apaattinen" katselu ikkunasta ulos  ja ajatuksen: 

mietiskely,etsiskely, metsästys, nappaaminen.

Kun se oikea ajatus on sisäistynyt ,

tietokone esille ja yritys saada se "paperille".

Aina se ei ole helppoa tai ei onnistu ollenkaan .Tuntuu väkinäiseltä tuhraamiselta koko kirjoittaminen.

 Vaikka kuinka suoristaisi selkänsä, venytellen antaisi ajatukselle tilaa, 

mielen virtaukselle mahdollisuutta ,

niin ei.

 Aina se ei vaan onnistu.

 Sanoista tulee väkinäistä pullaa , yrittämisen makuista kakkua.

Mikä ei tule luonnollisesti ,yrittämättä ,

ei tule toimimaan.

Sama on vähän tämän suuren juhlan JOULUN,kanssa.

 Jos oikein yrität, juokset kaupoissa, osteskelet, siivoilet ja puunaat.

Yrittämällä yrität saada itsellesi tai kaikille muille tuntumaan joulun tunnelman, sellaisen saman mikä se on  mielestäsi joka joulu ollut.

Vuosi vuodelta sama, muuttumaton.

 Ei tule sekään onnistumaan.

 Jos joulu ei tule sydämestä,

 rauhasta,

  sellasista arkipäivän, juhlalla maustetuista, jutuista, 

 niin se vähän kuin tämä kirjoittaminen.
 Ilman oikeanlaista ajatusta se ei onnistu.

Mutta kun et vaadi itseltäsi täydellisyyttä,

 täydellisen joulun luomista,
 Onnistut varmasti.

 Joulu ei tule tekemällä,

vaan tekemättä jättämisellä.

 

Joulukalenteri 17. luukku!

S-niinkuin

SAIRAALA!

Tämä päivä ehti jo illan alkutunneille ennenkuin kerkesin istahtaa koneen ääreen.

 Kotikin on jo valmistautunut ottamaan illan vastaan kanssani,

Kynttilät on sytytetty ja Dean Martin lauleskellee joululauluja letkeästi keinahdellen.

Meille kahdelle tämä loppuvuosi on terveydellisesti hankalinta aikaa. Sama kaava tuntuu toistuvan joka vuosi .

Yleensä minä olen se joka on kipeä ja sairaalassa viettämässä joulua tai juuri sieltä pois päässeenä,juuri joulun alla.

Nyt ovat osat vaihtuneet, ainakin tänä vuonna.
 Vietimme muutaman tunnin Lahdessa päivystyksessa ,joskin pääsimme tutkimuksiin kiitettävän nopeasti.

Mutta rakkaani joutui jäämään sisälle lisätutkimuksia varten. 
Tiesimme odottaakkin sisälle jäämistä,
 josta olimme tavallaan hyvillämme,
 jos sellaista sanaa nyt voi käyttää. 
Sairaalaan jäämisestä.

Päivystyksen jokainen kolkka oli täynnä sairaita.
 Jossain itki pieni lapsi,
jostain kuului vanhemman ihmisen huokailuja. 
Yhdellä oli vatsa kipeä ,
toisella pää, käsi ,jalka.
 Muuan mummo oli hädissään ,oliko hän oikeassa paikassa.
 Vanha mies epäili ,että hänellä on veritulppa jalassa.
 Niin monta tarinaa,
 niin monta pelkoa.
 Niin monta kipua. 

Hoitajia tuli ja meni.
Lääkärit kulkivat ripeästi takin helmat heiluen,aivankuin helmat olisivat olleet  enkelin siivet.
 Niinpä nuo lääkärit ja hoitajat
 taisivat monelle ollakkin ,
enkeleitä jotka tuovat lohdutusta, varjelevat ja hoitavat.  

Usealle heistä, he ovatkin ainoita enkeleitä
 jotka ovat joulun aikana aivan lähellä ,
kuunnellen ja koskettaen,antaen hymyn ja lämmön.

 Poistaen kaiken kivun ja
 yksinäisyyden.



Haluatko että minä
olen
 sinun enkeli.

Joulukalenteri16. luukku!

S-niikuin

STRESSI

 nimittäin joulustressi!

Viikon kuluttua joulustressi on huipussaan. 

Oletettavasti!

Kauppojen kassajonot venyvät "kilometrien" mittaisiksi ja

 ostoskärryjen pyörät tekevät jarrutusjälkiä hyllyjen luona ja väleissä.

 Kärryt suorastaan pursuvat kaikenlaista tosi tärkeää tavaraa mitä jokainen on aina halunut.

 Tavaroita joita on melkein pakko juuri jouluna ostaa,

 vaikka rahat rahapussista olisi  aika päiviä sitten jotenkin hävinneet. 

Mutta kuten sanotaan : Iloista antajaa Herra rakastaa!

Ilo kyllä taitaa useammasta antajasta olla tosi kaukana.
 Eihän sitä kehtaa olla ostamatta siskonkaimalle ja kaimansiskolle kun on aina ostettu. 

Ja taas kärryt kiitää!

Ja tämä tarina on tosi!

 Koettu eilen,
 paikallisessa ostosparatiisissa ,Veturissa!

Oi jospa ihmisellä ois joulu  ainainen!

joulukalenteri 15. luukku!

H-niinkuin

HILJAISUUS!

 Viime viikonlopun vietimme lapsenlapsiamme hoidellen.

 Lasten vanhemmat olivat juhlimassa niitä kolmekymppisiä joista edella jutustelin.

 Olipa helinää  ja vilskettä (kuin tonttulassa) koko viikonloppu tulvillaan.

 Viisi pientä vipeltäjää täytti naurullaan ja laulullaan koko talon (tulipa menneet ajat mieleen) 

Kun koti vihdoin illalla hiljeni ,oli ihana istahtaa ja huokaista,

 katsella rauhassa ulkona näkyvää maisemaa.

 Lumi oli peittänyt kaikki puut raskaaseen lumivaippaan ja 

luonto oli uskomattoman kauniin näköinen.

 Miten tuo lumi onkin  niin rauhoittavan oloista.

 Tulee sama tunne kuin kesällä,

 kun istuu veden äärellä ja katsoo sitä maisemaa.

Ajalla ei ole silloin merkitystä ,
on vain se hetki jossa juuri silloin on .

Ihan niinkuin nytkin siinä keittiön ikkunan ääressä.

 Onnellinen ,

että on juuri tässä ja

 juuri sillä hetkellä . 

Joulukalenteri 14. luukku!

O-niinkuin

ONNEA!

Onnea aikuiselle naiselle, tytärelleni, joka tänään täyttää 30-vuotta!

Onnea sinulle Sirpa, jonka tytäreksi tuo ihanainen syntyi 30 vuotta sitten. 

Onnea meille molemmille!

 Meistä on näiden kolmenkymmenen vuoden aikana kasvanut tasavertaiset naiset

 jotka omalla elämällään,

omalla elämän  kokemukselaan,

omalla elämän asenteellaan

 ovat antaneet toisilleen paljon.

  Ainakin omasta puolestani toivon niin. 

Aina ei tiemme ole käynyt yhdensuuntaisesti,  erimielisyyksiäkin on ollut. 

 Niinkuin äidillä ja tyttärellä kuuluukin välillä olla.

Ilot, surut, onnenhetket, yhdessä koetut ja jaetut hetket ovat kasvattaneet meitä

juuri sellaiseksi kuin nyt olemme.

Olen onnellinen kun minut

on valittu sinun

 äidiksi!

Joulukalenteri 13. luukku!

A-niinkuin

AAMU ja 

AAMULAULU!

Herätessäni uuteen aamuun mietiskelen usein tulevan  päivän tapahtumia,
tai vaihtoehtoisesti muistelen jo menneitä.
 Aamut ovat näiden asioiden puimiseen mitä parhainta aikaa.
 Ajatukset ovat vielä suht`koht selkeitä ja
 mieli on vielä vapaa kaikille virtauksille


 Jos satuu öisin heräämään (tapahtuu muuten melko usein, syynä mummotauti) niin jotkut ajatukset tuntuvat aivan järjettömän vaikeilta ja hankalilta selvittää.
 Tuntuu kuin tuhat tonnia olisi harteilla ja peiton päällä.
 Elämä noina yön tunteina on todella hirveitä.

Mutta mikä ihme tapahtuukaan aamulla!
 Kaikki vaikeat ajatukset ovat kuin pois pyyhitty.
 Asiat joihin yöllä ei ollut vastausta, ovat aamulla  "selvää päsinlihaa" (omituinen sanonta muuten)
Aamut ovat siis kaikessa suhteessa parhaita. 

Toissa aamuna puhelini piippasi viestiä.
 Lapsenlapsemme Moona toivotteli meille uutta aamua,
 uuden päivän aloitusta ihanalla laulullaan .


Jos aamuisin vähänkään tuntuu vaikealta ,
tämä jos mikä poistaa kaikki harmit ja huolet.

Mahtava aloittaa aamu näin :

.

Joulukalenteri 12.luuku!

K-niinkuin 

KIRKKO!

Tänään oli jälleen joulunalusajan koho kohta.

 Ensimmäinen  niistä ,toinen osa tästä tapahtuu ensi viikollla. 

Kirkko oli puettu juhla-asuun,

oli kuusi ja kynttilöitä.

Kirkkokansalla oli juhlavaatteet yllä.

 Oli päiväkodin joulukikirkon aika.

Pappi puhui joulun sanomasta, onko se hukkunut nykyaikana

 kaiken kiireen ja hyörinän myötä.

Olemmeko hukanneet taidon pysähtyä.

Mihin aikamme on kadonnut. 

 Onko joulun rauha jäänyt lahjojen, kaiken turhanpäiväisen alle. 

Olemmeko unohtaneet ,että joulu on hiljaisuutta, lepoa,

 yhdessäoloa, rakautta. 

Joka joulu nämä samat asiat ovat ajatuksissamme
ja joka joulu ne kuitenkin  unohtuvat .

 Kuitenkin.

Uudenlainen ajatus joulusta
 on aina mahdollista.
Vai mitä olet mieltä?