Luomisen tuska!
Tänä vuonna on tuntunut tosi vaikealta joulukalenterin kitjoittaminen. En tiedä miksi. Olen istunut pöydän ääressä haroten hiuksiani ja tuskaillut luomisen puutetta ja tekemisen vaikeutta. Tuntuu ettei mikään ajatus kulje eikä ainoakaan idea liiku eteenpäin. Siksi tämä myöhäinen ajankohta tämän päivän kirjoitukselle. Olen miettinyt tulevien päivien aiheita ja päätynyt jatkamaan edellisen vuoden tyyliä. Sanan ensimmäisestä kirjaimesta alkavaa "tarinaa". Joten yhdessä eteenpäin ,kasikädessä, hypähdämme kirjaimen V-kohdalle eli:
V-niinkuin
VELI !
Palataanpa taas ajassa taaksepäin. Miten nykyisin tuntuukin mukavalta muistella noita entisiä ,menneitä ,aikoja. Muistot tuntuvat lämpöiseltä liekiltä sydämessä, aika ei ole kullannut ainakaan noita muistoja.
Minulla on yksi sisko ja yksi veli. Ikä-ero molempiin suuntiin (olen keskimmäinen)on suuri. Tai suuri ja suuri ,veljeeni kuusi vuotta ,siskooni kahdeksan.
Nykymittapuun mukaan , siis ehkä suuri.
Muistan kun veljeni syntyi olin mielettömän mustasukkainen kaikesta mikä kosketti häntä. Minä,joka ennen olin kaiken keskipiste,pieni kultahippu, (tuntuupa mukavalta kirjoittaa tuolla lailla) joutui luovuttamaan tuon tittelin tuolle pellavapäälle joka hurmasi olemuksellaan kaikki. Loppupelissä jouduin jopa jakamaan huoneen hänen kanssan ,mikä taisi olla silloin murrosikäiselle tytölle melko karmaiseva tilanne.
Mutta veljeni kasvoi ja vanheni ja minä siinä samassa myöskin .Luottamus kasvoi välillämme ja monet salaisuudet jäivät sydämiemme syövereihin.
Elämäni kuljetti minua asumaan toiselle paikkakunnalle mutta veljeni kuului kiinteästi elämäni pyörteisiin,
vaikka välimatka vaikeutti välillä tapaamisia.
Olimme vuosien saatossa "hitsautuneet " yhteen, veljeni ja minä.
Ilolla ja naurulla on aina paikkansa tavatessamme. Aika menettää merkityksensä olessamme yhdessä jossain.
Vaikka elämä on johdattanut meitä molempia ,välillä tyynellä välillä myrskyisällä merellä, on kuitenkin ollut lohduttavaa tietää että veli on aina veli jolla on sama menneisyys kanssani,jonka luo on helppo palata, vaikka elämässä tapahtuisi mitä vain. Aina voi sanoa:
Sisko ja sen veli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti