keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri 17. luukku!

S-niinkuin

SAIRAALA!


Tämä päivä ehti jo illan alkutunneille ennenkuin kerkesin istahtaa koneen ääreen.
 Kotikin on jo valmistautunut ottamaan illan vastaan kanssani,






Kynttilät on sytytetty ja Dean Martin lauleskellee joululauluja letkeästi keinahdellen.

Meille kahdelle tämä loppuvuosi on terveydellisesti hankalinta aikaa. Sama kaava tuntuu toistuvan joka vuosi .
Yleensä minä olen se joka on kipeä ja sairaalassa viettämässä joulua tai juuri sieltä pois päässeenä,juuri joulun alla.
Nyt ovat osat vaihtuneet, ainakin tänä vuonna.
 Vietimme muutaman tunnin Lahdessa päivystyksessa ,joskin pääsimme tutkimuksiin kiitettävän nopeasti.
Mutta rakkaani joutui jäämään sisälle lisätutkimuksia varten. 
Tiesimme odottaakkin sisälle jäämistä,
 josta olimme tavallaan hyvillämme,
 jos sellaista sanaa nyt voi käyttää. 
Sairaalaan jäämisestä.

Päivystyksen jokainen kolkka oli täynnä sairaita.
 Jossain itki pieni lapsi,
jostain kuului vanhemman ihmisen huokailuja. 
Yhdellä oli vatsa kipeä ,
toisella pää, käsi ,jalka.
 Muuan mummo oli hädissään ,oliko hän oikeassa paikassa.
 Vanha mies epäili ,että hänellä on veritulppa jalassa.
 Niin monta tarinaa,
 niin monta pelkoa.
 Niin monta kipua. 

Hoitajia tuli ja meni.
Lääkärit kulkivat ripeästi takin helmat heiluen,aivankuin helmat olisivat olleet  enkelin siivet.
 Niinpä nuo lääkärit ja hoitajat
 taisivat monelle ollakkin ,
enkeleitä jotka tuovat lohdutusta, varjelevat ja hoitavat.  

Usealle heistä, he ovatkin ainoita enkeleitä
 jotka ovat joulun aikana aivan lähellä ,
kuunnellen ja koskettaen,antaen hymyn ja lämmön.

 Poistaen kaiken kivun ja
 yksinäisyyden.



Haluatko että minä
olen
 sinun enkeli.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti